Perjantai-iltana kävimme miehen kanssa kävelylenkillä kylän ympäri. Kerrankin sain myös hänet houkuteltua mukaan. Olen itsekseen käynyt joskus päivisn kävelyllä, mutta illemmasta en ole enää uskaltanut lähteä. Täällähän ei katuvaloista ole tietoakaan ja pimeässä lenkkeily ei tunnu vielä kotoisalta. Nyt kuitenkin lähdimme liikkeelle valoisaan aikaan kuuden jälkeen, mutta pimeää oli tullut jo ennen kotiin saapumista. No nyt oli turvamies mukana, niin ei pimeästä ollut haittaa. Kylän kauimmaisella laidalla ollessa päätimme pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan maiseman ääniä. Arvatkaapa mitä kuului? Ei kuulunut mitään, ei siis yhtään mitään. Hengitystäkin piti pidättää, kun yritti oikein tarkoin kuunnella ääniä. Yleensä joku kylän koirista edes haukkuu tai tuuli humisee, mutta nyt ei kuulunut niitäkään. Hyvin harvoin olen vastaavaa kokenut, joten kokemus oli mieltä avartava, vaikka sattuikin kesken arkisen kävelylenkin. Suosittelen. :)
Lauantaina tuli käytyä sitten pilkkikisoissa. Oli kyllä hieno keli olla pilkillä, kun aurinko paistoi ja lämmitti jo mukavasti. Tällä kertaa oli myös kivaa, että kalaa tuli. Yleensä pilkillä ei tule kuin kokemusta, mutta nyt tuli. Kala söi hyvin ja kiikkiin jäi peräti 20 kalaa, jotka vaaassa näyttivät painavan 1,2kg. Se oli hieno tunne, kun kala nykäisi pilkkiä ja saalista tuli. Harmi vaan, että lähes kaikki kalat olivat särkiä, joten herkkuillallista niistä ei saanut. Pilkkireissu oli ainutlaatuinen myös siksi, että ihan ensimmäistä kertaa otin itse kalat pois. Olen toisaalta vähän tämmöinen hienohelma. Kalat tuntuvat kädessä liukkailta ja limaisilta ja niistä jää haju, joka ei aina meinaa lähteä helpolla pois. Olen keksinyt ratkaisun, jolla käsi kestää puhtaana. Laittaa käteen karkeapintaisen rukkasen, niin sillä saa hyvän otteen kalasta ja käsi säilyy puhtaana. No joo, nää on näitä amatöörikalastajan vinkkejä. Oikeat kalastajat eivät kaloja säiky. :D
Jo torstaina kävin kirjastossa, kun mies pyysi hakemaan sieltä yhden Panu Kailan rakennuskirjan. Lupasin hakea ja ihan huomaamatta mukaan tarttuikin sylillinen kirjoja, joista suurin osa oli puutarhakirjoja. Pitäähän se puutarhan suunnittelu aloittaa nyt jo. Kevät tulee vauhdilla ja kohtahan sitä on ihan myöhässä kaikesta. :)
Työkaverin kanssa juttelin menneellä viikolla myös puutarhajuttuja. Itselläni ei ole paljoa kokemusta kasvimaan tai pihan hoidosta, joten kaikki neuvot ovat tärkeitä. Työkaveri puhui esimerkiksi kasvimaan vuoroviljelystä, jossa kasvimaa jaetaan eri osioihin ja vuorovuosina eri palstoilla viljellään eri kasveja. Toiset kasvit tuottavat tiettyjä lannoitteita ja toiset käyttävät niitä, joten vuorotellen vaihdellen kasveja kaikki hyötyvät eikä maa köyhdy. Tämä tietoa oli uutta ja sai minut suuntaamaan katseen tulevaan kesään ja siihen miten tulisi toimia. Vuoroviljely kuulosti mielenkiintoiselta ja aion perehtyä siihen vielä lisää ennen kasvimaan perustamista. Viikonloppuna aloitin myös kirjastosta lainattujen puutarhakirjojen tutkimisen ja ne saivat pohtimaan ja suunnittelemaan pihan eri toimintoja. En ole ehtinyt vielä tutustua kaikkiin kirjoihin, mutta Sari Savikon kirjoittama Isoäidin puutarhavuosi -kirja on ollut tosi mielenkiintoinen. :)
Puutarhasuunnitteluun liittyi myös siemenkylvöt, joiden kanssa pääsin viikonloppuna hyvään vauhtiin. Tammikuussa istutetut chilin taimet kasvoivat aluksi hyvin, mutta sitten unohdin kastella kylvöksiä ja ne kuolivat pois. Ei mennyt taaskaan niin kuin Strömsössä. Hartaana toiveena olisi, että näiden kylvöjen kanssa kävisi paremmin. Kylvin tomaattia, paprikaa, selleriä ja chiliä uudestaan. Tomaattilajikkeet olivat molemmat kirsikkatomaatteja. "Tiny Tim" on punainen lajike, josta tuli viime vuonna hyvin satoa ulkona talon seinustalla. "Ildi" puolestaan on keltainen lajike, jonka siemenet ostin vähän aikaa sitten. Paprikalajikkeena oli "California Wonder" ja pussin perusteella siemenistä pitäisi kasvaa punaisia ja vihreitä paprikoita. Sellerilajike "Mars" onkin sitten täysin uusi tuttavuus. Olen tykännyt käyttää selleriä kasvissosekeitossa. Nyt toiveena onkin, että ensi kesänä saisin kasvatettua itse omat sellerit. Siemenpussin kyljessä lukee, että selleri on helppohoitoinen, mutta se vaatii pitkän kasvatusajan. Pitkä kasvatusaika kuulostaa kohtalokkaalta. Toivotaan, että saan kestämään myös sellerin taimet hengissä. Muut siemenet, kuten kurkun ja munakoison kylvän hieman myöhemmin keväällä.
Välineet työhön olivat taas lähes ammattimaiset. Maitopurkista leikattuja nimilappuja, roskiin menossa olleita pestyjä muovirasioita ja muovikelmua.
Mukana oli myös hyvä apuri. :)
Remonttia ehdimme tekemään vasta sunnuntaina. Tarkoituksena oli vaihtaa vessan alaparrut, jotka olivat huonoja. Siinäpä sitä olikin hommaa irrottaa vanhat parrut irti. Ne oli naulattu paksuilla nauloilla kiinni, eivätkä meinannut lähteä millään irti. Avuksi oli haettava moottorisaha, jolla parrut pätkittiin paloihin ja kammenttiin sitten irti. Puolet parruista on nyt vaihdettu ja loput odottaa vielä vaihtoa. Tuo moottorisaha ei ollut kylläkään kaikista parhain mahdollinen väline työhön sisätiloihin. Se sahasta tullut kaksitahtibensan käry oli kauhea. Ikkuna oli auki kokoajan, mutta työn jälkeen meni pitkä aika vielä tuuletellessa. Nopea työväline se kuitenkin oli verrattuna joihinkin pikkusahoihin, jotka meillä olisi ollut vaihtoehtona.
Siinäpä sitä taas puuhailua. Hyvää viikonalkua! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti