Villiyrttikokeilua - vuohenputki

Kaiken muun puuhailun ohella myös eräs villiyrtti on löytänyt tiensä meille. Kävin nimittäin naapurin kanssa keräämässä vuohenputkia eräänä iltana viime viikolla. Täällä voi ehkä kaikkia kutsua naapureiksi, joiden talo näkyy ikkunasta, vaikka he eivät ihan vieressä asuisivatkaan. Tänne muutettuamme tuli puheeksi, että naapuri on käynyt jo vuosia keräämässä vuohenputkia rantakoivikostamme. Hän kysyi voiko käydä jatkossakin ja sehän passasi meille paremmin kuin hyvin. Myös itse olen ollut pitkään kiinnostunut villiyrteistä ja joskus kerännytkin joitain kasveja kuivatettavaksi. Vuohenputkea en ole koskaan kerännyt, enkä ole ollut ihan varma miltä se näyttää. Olen lukenut, että vuohenputken voi helposti sekoittaa samannäköisiin myrkyllisiin versioihin, joten lajista pitää olla aivan varma ennen keruuta. Nyt tarjoutui oiva tilaisuus tutustua kasviin ja lyöttäydyin naapurin kanssa kasvikeruuretkelle.

Vuohenputket olivat jo hyvässä kasvussa. Nähtyäni kasvin tunnistin sen lapsuudenkodin pihan sitkeäksi rikkakasviksi, jota ei meinannut saada millään häviämään. Samaa kasvia kasvaa myös meidän nykyisellä pihalla, josta se pitää saada häviämään ennen kuin se leviää enempää. Keruuretki suuntautui rantakoivikkoon. Naapuri neuvoi keräämään vain pienimmät juuri auenneet versot tai nuput, koska ne maistuvat parhaimmille. Isoimmaksi tultuaan lehdet eivät kuulemma maistu enää yhtä hyvälle. Keruureissu onnistui hyvin ja ämpärini pohjalla oli kotiin viemistä. Kotona sitten maistelin niitä ja yritin tarjota miehellekin, joka kohteliaasti kieltäytyi kokeilemasta. Mie tein sitten yksikseen koemaistoja. Vuohenputken versot voi syödä ihan sellaisenaan, jolloin ne ovat kuulemma parhaimmillaan. Koemaistelun myötä tein seuraavia havaintoja. Vuohenputkesta ei nyt heti tullut aivan ykkössuosikkini, mutta ei se mitään pahaakaan ollut. Makua en osaa kuvailla tai verrata mihinkään. Ehkä joku kirpsakka salaatti voisi olla samanlainen.

Eniten vuohenputkessa kiinnostaa sen sisältämät ravintoaineet ja vaikutukset. Yrttitarha.fi sivuston mukaan se sisältää ainakin c-vitamiinia ja rautaa. Sitä on myös ennen vanhaan käytetty kihti-, nivel- ja virtsasairauksien hoitoon ja rauhoittavana rohtona. On hyvin mielenkiintoista, että luonnossa olevilla kasveilla on ominaisuuksia, jotka ovat terveyttä edistäviä. En todellakaan ole mikään terveysintoilija, mutta mieluummin sitä käy iltakävelyllä luonnossa keräämässä jotain kasvia, mikä sisältää c-vitamiinia ja syö sitä, kun napsii pillereitä purkista. Kaikenpäällisiksi sitä saa halvalla Sulo Wilenin tyyliin :D

Meinasin käydä vielä uudemman kerran keräämässä vuohenputkia. Nyt toukokuussa versot ovat vielä pieniä ja nyt niitä pitää kerätä, jos aikoo niitä syödä. Netistä tutkin, että vuohenputki sopisi hyvin tomaattiruokiin. Sitä pitänee kokeilla joskus myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana. Omia ruokakokeiluja rajoittaa tällä hetkellä se, ettei meillä ole keittiössä hellaa eikä sähköjä. Ehkäpä kuivatan tai pakastan sitä. Miulla on joskus kyllä ollut taipumusta sellaiseen, että oon kerännyt innolla joitain kasveja ja kuivattanut ne. Sitten ne on ollut aikansa kaapissa, kunnes oon todennut, että eipä tullut käytettyä ja heittänyt pois. No, nyt lupaan käyttää kaikki mitä säilön. Oon ku joku pikkuorava ja teen talvivarastoja. :D

On kiva kokeilla uutta ja aion testailla tässä kevään ja kesän mittaan vielä muitakin villiyrttejä. Josko keittiökin olisi sitten jo valmis, niin voisi kokeilla käyttää luonnonyrttejä ruokiinkin.

Hiphei. Hyvää viikonalkua! :)