Keväthavaintoja osa 2

Ah, miten rakastankaan tätä paikkaa. :) Nyt, kun kevätaurinko on alkanut lämmittää ja sulattelee lumia pois, niin maisemakin alkaa näyttää pikkuhiljaa keväisemmälle. Täällä asuessa on nähnyt vain loppusyksyn ja talven maisemia, joten kaikki tuleva kevät ja kesä tuovat ihmettelemisen aiheita mukanaan. Valoisampien päivien myötä koko maisema näyttää päivä päivältä paremmalle. Kohta tulee kesä! :)

Eilen bongasin ensimmäiset maasta nousseet kasvin alut navetan edustalla olevasta kukkapenkistä. Kukkapenkki on päässyt vuosien varrella pahasti heinettymään, kuten myös muut kukkapenkit täällä. Jo syksyllä haroin penkistä enimpiä heiniä pois, mutta nyt kun bongasin kukanalut, niin iski hirveä innostus päästä toikimaan penkistä kaikki heinät pois. Kiskoinkin innoissani heiniä, kunnes heinätuppojen mukana alkoi nousta pieniä kukkasipuleita. Silloin rauhoituin ja ajattelin, että antaa kukkien nousta ensin maasta ennen kuin jatkaa penkin perkaamista, ettei sieltä kaiva vahingossa pois mitään kukkia. Operaation jälkeen illalla luin lehdestä, ettei puutarhan kevättöitä saa aloittaa liian aikaisin, etteivät kukat innostu kasvamaan, kun vielä on tulossa yöpakkasia. Nyt on taas olo, että tyhmyys ja ahkeruus on huono yhdistelmä. Toivon syvästi, että kukkapenkissä riittää elämää vielä kesälläkin, enkä nyt mennyt pilaamaan mitään. Nyt annan puutarhan heräillä ihan rauhassa. Tässä kyseinen kukkapenkki ja miun hyvä apuri.

Jotakin sieltä jo maasta pilkisti. Krookuksia? Narsisseja? Ei voi vielä tietää. :)

Toisesta paikkaa pihalta maasta pilkisti myös tällaisia punaisia alkuja. Koskaan en ole tuollaisia nähnyt. Sieltä ne lumen keskeltä nousivat. Mitähän lie ovat?

Täällä eletään nyt jännittäviä aikoja, kun ei tiedä yhtään mitä kasveja mistäkin nousee milloinkin. Vain kesä tuo tullessaan sen tiedon. Saapi nähdä mitä kasveja täältä vielä paljastuu. :)

Toinen kiva yllätys löytyi talomme vintillä tänä viikonloppuna. Vintille pääsee sisäkautta kapeita portaita pitkin. Olen käynyt vintillä muutamia kertoja, mutta en ole katsonut aiemmin sen tarkemmin mitä edelliset omistajat ovat sinne jättäneet. Olen jo aiemmin huomannut siellä roikkumassa narulla joitain verhoja, mutta nyt tutustuin niihin tarkemmin. Voi mitä löytöjä siellä olikaan. :)

Nämä siniset sieniverhot vetävät sanattomaksi. En ole nähnyt koskaan mitään näin jännittävää kuosia kankaassa. Verhoissa ei ole mitään merkintää valmistajasta, joten jos jollakin on tietoa kuosin suunnittelijasta tai valmistusvuodesta, niin kertokaa toki. Otan kaiken tiedon mielelläni vastaan. :) Näitä verhoja löytyi siis peräti 4 kappaletta. Kaikki verhot ovat valmistattu puuvillasta ja ovat ehjiä, hyväkuntoisia ja pesun jälkeen raikkaita. Ehkäpä tässä on meille olohuoneeseen verhot. Törkeän hienot sanoisinko. En mahda sille minkään, että verhoista tulee mieleen Ismo Alangon Taiteilijaelämää -kappale. :D

Toinen verholöytö vintiltä olivat nämä vihreät kukkaverhot. Myös näiden verhojen kuosi on mielestäni hieno. Verhot ovat puuvillaa ja myös hyvässä kunnossa ja ehjät. Tässäpä meille makuuhuoneeseen verhot. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että omalta vintiltä voi tehdä tällaisia löytöjä. :)

Remonttihommat etenivät vähän taas eteenpäin. Olohuoneen seiniä tasoitettiin ja koloja paikkailtiin. Putkimiehiä ei enää keskiviikon jälkeen näkynyt, joten vessakin on vielä samassa vaiheessa kuin alkuviikosta. Alunperin suunnitelmissa oli valaa vessaan betoni nyt viikonloppuna, mutta mites sitä valaa, jos työmiehet viettävät vaan lepopäiviä ja työt seisoo. Ärsyttävää.

Kiva viikonloppu kuitenkin, vaikka remontti ei edennytkään paljoa. Vietettiinhän me myös miehen synttäreitä tällaisen kakun kera. Itse en näin loisteliasta kakkua osaa tehdä, joten hankin tän valmiina. Hyvää oli! :)

Sellaista tällä kertaa. Viikonloput ovat kyllä liian lyhyitä. Palataan! :)