Tämän kevään taimet ovat vielä pieniä, mutta paremmassa kasvussa on ananaskirsikka tai tarkalleen mansikkakoisohan tuon nimi taitaa olla. Siemenpussin mukaan sen latinalainen nimi on Physalis grisea. Vuosi sitten keväällä ostin sen siemenet Prismasta ja istutin ne maaliskuussa silloin sisälle. Taimet kasvoivat hyvin hyvin hitaasti ja vasta kesällä kasvu kiihtyi. Yksitellen taimia myös kuoli, mutta yksi sinnikäs yksilö jäi eloon ja sehän kasvoi sitten muidenkin edestä. Korkeutta kasville tuli liki 1,5 metriä. Ehkä ihan hyvä vaan, ettei muut selvinneet, koska tilaa noin isoille kasveille ei viime vuonna ollut. Asuimme silloin vielä rivitalossa, jonka lasitettu terassi oli tupaten täynnä kaikkia kasveja. Kuka lie sinne ne raahannut... ;)
Ananaskirsikka tekee keltaisen kirsikkatomaatin näköisiä pikkuhedelmiä, mutta viime vuonna sato ei ehtinyt kypsyä. Kasvi teki kyllä siemenkodat ja niihin palleroiset sisälle, mutta ne eivät ehtineet kypsyä. Harmi, sillä en ole koskaan ostanut tai muuten maistanut niitä. Netin keskustelupalstoilla niitä on kyllä kehuttu hyvänmakuisiksi. Myöhään syksyllä kasvi oli vielä terassilla ja pärjäsi hyvin. Sitten tutkin netistä, että kasvin voisi myös talvettaa sisällä ja nostin sen keittiön nurkkaan sisälle. Siinä se eleli ja siirtyi muuton myötä tänne uuteen kotiin. En leikkaillut sitä syksyllä tai talvella mitenkään ja se vain oli. Kastelin aina silloin, kun näytti, että se tarvitsee vettä. Eilen sitten päätin tehdä pientä leikkuuta, koska kasvi näytti melkoisen raaskulta.
Leikkailin kasvia ja otin pistokkaita. Nyt emokasvi näyttää varsin karulta, mutta uusia lehtiä ja kasvua oli havaittavissa. En tosissaankaan tiedä olisiko kasvia saanut leikata tai miten se olisi pitänyt leikata. En tiedä sitäkään jääkö kasvi nyt leikkaamisen jälkeen eloon tai saako pistokkaista uusia taimia. Ei voi tietää ennen kuin kokeilee. Jos pistokkaat onnistuvat, niin niitä on tosi paljon. Käy kuten mahlan kanssa ja voi mennä kylälle jakelemaan ylimääräisiä muillekin. Taas voi vain toivoa parasta. :)
Ensimmäistä kertaa valmistin myös simaa tänään. On pitänyt jo monena vuonna tehdä, mutta jotenkin en ole ymmärtänyt tehdä sitä ajoissa. Nytkin valmistus jäi hieman viime tippaan. Eniten siman teossa on mietityttänyt hiivan määrän annostelu, ettei juoma ala käymään liikaa ja tule kiljua. En kylläkään ole tehnyt koskaan omia kiljukokeiluja, joten kerta se olisi ensimmäinen siinäkin hommassa. :D No, nyt kuitenkin yritin pysyä maltillisena hiivan käytön suhteen ja laitoin vain herneen kokoisen palan sitä.
Tein kahdenlaista simaa. Toisen valmistin koivunmahlaan ja toisen tavalliseen veteen. Nestettä käytin kumpaankin 4litraa. Mielestäni oli helppoa mitata ensin samat aineet (sokerit ja sitruuna) kahteen eri ämpäriin ja kaataa niihin ensin 2litraa kiehuvaa ja sitten 2 litraa kylmää nestettä, kunhan sokerit olivat ensin liuenneet lämpimässä. Tässä kuvasatoa siman teosta. Rusinoita en vielä käyttänyt mihinkään. Vasta pullotusvaiheessa on niiden aika.
Ja se hiiva liotettuna vielä viimeisenä joukkoon.
Tuossa ne nyt saavat olla ainakin huomisen päivän, kunnes pullotan ne. En ole vielä ihan varma mistä tiedän, milloin sima on pullotuskelpoista, mutta äiti kyllä tietää. Tarkistan häneltä asian, kun soitan seuraavan kerran eli varmaan kohta. :D
Tässä vielä kuva särkyneen sydämen -taimista, joiden sipulit istutin ruukkuun jokunen aika sitten. Hyvin kasvavat!
Simaisaa viikonalkua! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti