sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Kivinavetan rauniot ja puusavottaa





Viikonloppuna oli aivan loistava keli ulkohommille ja niinhän niitä tuli sitten tehtyä. Toisaalta sisälläkin olisi ollut hommia, mutta aurinkoisilla pakkaskeleillä on suorastaan rikos olla sisällä. Sisähommina olisi ollut meidän päämakuuhuoneen remontointi, jota aloiteltiin jo uuden vuoden jälkeen. Makuuhuoneessa ei sinällään ollut aiemminkaan erityistä vikaa, mutta halutaan kuitenkin uusia siellä pintamateriaalit nyt, kun on vielä aikaa. Keväällä ja kesällä tulee olemaan todennäköisesti kiireempää, joten remontti pitäisi nyt ennen kevättä saada valmiiksi. Huoneesta on poistettu jo vanhat tapetit ja kitattu ja hiottu seinistä reiät ja viat sekä ikkunat ja oven karmit hiottu karheaksi, kattolevyt poistettu sekä puulattia on hiottu isolla hiomakoneella. Nyt pitäisi vain viimeistellä lattian hionta, lakata lattia, maalata pintoja sekä tapetoida ja kiinnittää listat ja kattopanelit, mutta jotenkin tuo remontointi ei nyt ole innostanut kumpaakaan. Viikonloppuisin olisi hyvää aikaa edistää remonttia, mutta jotenkin on ollut nyt paljon kivempi lähteä ulkotöihin kuin olla sisällä. No ei se auta. Pakko se on alkaa remonttiakin jatkamaan joku päivä taas, mutta siihen ei alettu vielä tänä viikonloppuna. Ulkotyöt kutsuivat.

Tänä viikonloppuna oli ohjelmassa kaataa muutama liian lähellä riiheä kasvava puu, polttaa siitä tulleita risuja sekä hakea polttopuita varastoon kauempana olevasta riihestä. Toinen puista, kuvissa näkyvä koivu on ilmeisesti alkanut aikanaan kasvaa riihen alta ja nyt se oli osittain jäänyt jo seinään kiinni. Riihen seinustalta kulkee kylätie, joten saimme apuvoimia vahtimaan tietä puiden kaatamisen ajaksi, ettei kukaan aja suoraan kaatuvan puun alle. Ei olisi ennakkoon uskonut kuinka paljon risuja tulee kahdesta isosta puusta ja muutamasta pienestä. Risuja piti ajaa kaksi traktorin peräkärristä pois. Tässä ennen ja jälkeen. Muutos on sinällään pieni, mutta nyt kestää riihen seinä paremmassa kunnossa, mikä oli homman tarkoituskin.




Tässä on kuvia myös meidän tontillamme olevasta kivinavetan rauniosta, joka on rakennettu vuonna 1909. Raunio ei ihan suoranaisesti oli meidän pihapiirissä vaan pellon toisella puolella, joten raunion siistimisellä ei ole ollut kiirettä tai niin väliä. Raunio on entinen navetta ja se on poistunut varsinaisesta navettakäytöstä 50-60-luvulla. Raunion muurit ovat mahtavat ja jykevät n. 3m korkeat. Rauniossa on maapohja ja sen sisälle on ehtinyt kasvaa vuosien aikana hirveä viidakko ja myös muurin päälle on kasvanut peräti isoja puita. Tänä talvena oli vuoro siistiä raunion sisustan kaikki puut pois. Myös kaikki muurin päällä kasvaneet puut kaadettiin, koska hyväähän se ei muurille tee, jos puu kasvattaa sen koloihin juuriaan. Tämä urakka tehtiin kylläkin jo uuden vuoden jälkeen eikä nyt viikonloppuna, mutta tässä tietoa tästäkin projektista. Nyt pitäisi keksiä, josko kivirauniolle saisi jotakin järkevää käyttöä. Navetan korjaaminen entiselleen olisi tietysti parhainta, mutta katsotaan sitä seuraavan kymmenen vuoden aikana, jos aikaa riittää. Nyt voisi tehdä pienemmän mittakaavan muutoksia, kuten istuttaa villiviiniä ja muita köynnöksiä kiipeilemään muurin seinämiä pitkin ja tehdä vaikka grillipaikan muurin sisälle. Tulevaisuus näyttää. Tässä ennen ja jälkeen kuvia.




Muurin päällä kasvava kuusi

Apukissa menossa mukana 




Tämän talven juttu on ollut myös kokeilla kalastamista iskukoukuilla. Miun eno on ollut jo vuosia innokas kalastamaan iskukoukuilla, joten mies kysyi häneltä, josko eno voisi neuvoa pyyntitavan myös hänelle. Muutamia viikkoja sitten he kävivät yhdessä laittamassa pyydyksiä ja sen jälkeen mies on nyt viritellyt iskukoukut itsekseen. Mie oon ollut mukana "avustamassa" eli vain ihmettelemässä. Pyydyksiä on nyt lähijärvessä, jonne n.300m matka taittuu peltojen poikki kävellen. Järveen on laitettu neljä iskukoukkua ja yksi koukuista on hyvin onnistuneessa kohdassa ja pyydykseen on tarttunut parin viikon aikana jo kolme haukea. Muut koukut ovat olleet tyhjiä, mutta ehkä ihan hyvä vaan. Pitää ehtiä syömään kalat, mitkä pyydystää. Tässä tämän päivän saalis. :)

Luminen hauki

Viikonloput menevät aina nopeasti ja huomenna paluu arkeen. Palataan! :)

perjantai 2. helmikuuta 2018

Arkielämää

Huh hei, kun onkin vierähtänyt aikaa viime kerrasta. Blogin karu totuus paljastaa, että viime päivitys on tehty viime kesäkuussa. Paljon on tapahtunut ja paljon olisi ollut kirjoitettavaa, mutta kirjoittaminen on vain jäänyt. Menneitä muistellessa mietin, että blogia aloittaessa olimme juuri muuttaneet maaseudulle ja kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Joka päivä sai ihmetellä uusia asioita sekä hakea omaa tapaa elellä täällä. Blogin perustamisesta kuten myös täällä asumisesta on nyt jo tullut pari vuotta täyteen. Ensimmäinen vuosi täällä meni likimain kokoaika remontin keskellä ja siitä riitti blogiinkin kerrottavaa, kun piti kirjaa itselleen siitä miten eri vaiheet etenee. Sitä suuren remontin keskellä eloa ei kyllä ole päivääkään ikävä. Ai, että miten onkaan mukava nykyään istahtaa välillä illalla sohvalle ja avata telkkari. Monesti tulee mietittyä, mitä ihmettä me silloin tehtiin, kun olohuoneesta puuttui lattia ja paljon muuta. Sitä aikaa oli kuitenkin melkein vuosi. Remontin jälkeinen viime vuosi taas alkoi tasoittamaan elämää normaalimpaan suuntaa ja nyt elämä on tasoittunut arkiseen uraansa, jossa joka päivä ei tule uutta ja ihmeellistä eteen, mutta elämä on muutoin mukavaa.

Ehkäpä elämän arkipäiväistyminen on ollut syy siihen, ettei blogiinkaan ole tullut kirjoitettua. Myös se, että kun aikaa kuluu viime kirjotuksesta enemmän, tulee isompi kynnys myös alkaa kirjoittamaan mitään. Nykyisin elämä sujuu arkisesti, mutta mielestäni juuri arkielämän mukavat puuhat ovat sitä, mitä ihminen tarvitsee elämäänsä. Toki välillä voi irrotella ja tehdä jotakin erityisempää, mutta muutoin miulle riittää ihan perusarki, josta saa nauttia. Tärkeimpänä arkipäivän ihmetyksenä meille on viime päivityksen jälkeen muuttanut toinen kissa. Aiemmin meillä on ollut vain Manu -kissa, mutta viime kesänä päätimme ottaa myös toisen kissan. Miina -kissa tuli meille vajaan vuoden ikäisenä ja sopeutunut osaksi meidän arkea hyvin. Manun kanssa he ovat ystävystyneet vähitellen. Vielä ei sentään toisen turkkia pestä eikä nukuta vierekkäin, mutta yhdessä elellään. Manu on aika juro, mutta Miina on innokkuudellaan saanut myös Manun leikkeihin mukaan. Välillä pitää toki huitoa tassuillakin, mutta se on ilmeisesti heidän jotakin leikkimistä. Ihania otuksia molemmat :)

Manu


Miina


Viikonloput kuluvat meillä pääasiassa kotipuuhissa ja kotona riittää tekemistä niin sisällä kuin ulkonakin. Näin talvisin ulkohommiin on kuulunut puiden kaataminen ja niiden tekeminen polttopuiksi. Tiluksemme on sen verran reilun kokoinen, että puunkaatohommaa ja siistimistä riittää vielä moneksi vuodeksi eteenpäin. Se on hyvä, sillä puuta menee talvessa lämmitykseen paljon. Viime talvena laskimme, että puuta pitää varata vuodeksi n. 30mottia, että ne riittävät päivittäiseen lämmittämiseen. Talvella pannuhuoneen kattilaa saa lämmittää joka päivä, kun taas kesällä riittää pari kertaa viikossa. Puusavotan hommat ovat jakautunut niin, että mies kaataa puut ja pilkkoo ne ja mie korjaan risut ja pienet rungot kasaan. Ollaan varmaan aivan sekaisin molemmat, mutta tykätään kummatkin tehdä puusavotta hommia. Mikä onkaan mukavampaa, kun se, että saa olla raittiissa talvi-ilmassa, saa hyötyliikuntaa ja näkee kuinka maisema siistiytyy. Bonuksena tulee vielä polttopuut.

Muutoin elämään kuuluu kevään ja kesän odotusta. Kaupoista on tullut hamstrattua jo kukkien ja kasvisten siemeniä ja tulevia pihahommia on pitänyt jo alkaa suunnitella. Syksyllä istutin pihalle myös paljon kukkasipuleita ja toivon, ettei ystävämme myyrät ole syöneet kaikkia talven aikana vaan keväällä saisi nauttia kukkaloistosta. Kuvia olisin halunnut laittaa tähän päivitykseen lisää, mutta tuli teknisiä ongelmia. Kissat saavat siis hoitaa kuvallisen osuuden tässä päivityksessä. Palataan! :)