Mehumaijan käyttöä ja vastoinkäymisiä

Nyt tällä viikolla on tullut kokeiltua Mehumaijan eli mehustimen käyttöä ensimmäistä kertaa elämässä. Lapsesta saakka olen nähnyt kuinka äiti joka kesä keittää sillä viinimarjamehua, mutta tähän saakka olen juonut vain äipän tekemiä mehuja. Nyt, kun on ensimmäistä kertaa omat viinimarjapuskat, niin pitihän se opetella käyttämään Mehumaijaakin. Mehumaijan saimme lainaan miehen äitiltä, jolla se oli jäänyt vähemmälle käytölle. En ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota sen suuremmin siihen, miten homma toimii. Ajattelin, että laitteen käyttö olisi vaikeaa, mutta se olikin hyvin helppoa ja nopeaa. Hieman työteliäämpää oli itse marjojen keruu puskista. Pihallamme on mustaa viinimarjaa 6 ja punaista 6 pensasta. Lisäksi löysin tonttimme reunamaalta vielä 3 punaista pensasta lisää. Nyt on parit mehut keitetty ja puskia vielä riittää. Osassa pensaista alaoksien marjat eivät olleet vielä kypsiä, joten ne odottavat myös poimijaa.

Tässäpä mehun valmistuksesta. Mehumaija koostuu kolmesta eri osasta, jotka kootaan päällekkäin. Alimmaiseen osaan tulee vettä, seuraava osa on varattu marjoista tulevalle mehulle ja päällimmäisenä on osa, johon tulee marjat ja sokerit. Sitten vaan kansi päälle, kiehumaan ja kohta alkaa mehustimen letkusta valua mehua ämpäriin. Netistä tutkin erilaisia ohjeita ja keittiotapoja oli monia. Itse tein ohjeella, jossa oli käytetty 10 litraa marjoja ja 1kg sokeria. Laitoin noin puolet marjoista kattilaan ja kaadoin päälle sokerin ja lisäsin sitten loput marjat. 10 litraa marjoja mahtui juuri sopivasti mehustimeen. Sitten annoin kiehua ja mehua alkoi valua ämpäriin. Kun mehua oli ämpärin pohjalla jonkun verran, kaadoin ne vielä marjojen päälle ja annoin valutuksen jatkua. Mehua tuli melkein puoli ämpäriä. Pullotin mehun sitten suppilon avulla pulloihin. Yhteensä mehua on 6 litraa ja suurimman osan säilöin pakkaseen.

Nyt taas opeteltu yksi asia lisää tässä elämässä. On aina hienoa, kun oppii uusia taitoja. Keittoharjoitukset tulevat jatkumaan, sillä marjoja paljon on vielä keräämättä. Kaikki pitää ottaa talteen, jotta mehua riittää vielä pitkälle talveen. 

Sitten hieman vastoinkäymisistä, joita on nyt ollut täällä muutamia. Suurin harmi on ollut se, että meiän Manu -kissa on ollut kipeä. Yhtenä aamupäivänä hää oli ulkoilun päätteeksi ilmestynyt istumaan meiän portaille sillä aikaa, kun olin keräämässä marjoja. Hää on yleensä aika vilkas tapaus, mutta nyt hää vaan istui ihan paikoillaan. Huomasin sitten, että tassussa ja rinnassa näky vähän verta ja että hää käveli vähän vaivalloisesti. Muutenkin kunto näytti olevan huono ja kun yritin tutkia tarkemmin, niin hää sähisi, vaikaa normaalisti on tosi kiltti. Eipä siinä auttanut sitten muu kuin varata aika lääkärille. Ei voinut yhtään tietää, mihin ja miten hää oli ittensä loukannut. Lääkärissä käytiin samana iltana ja lääkäri tutki Manun ja antoi kipulääkettä ja antibiootteja, jotteivät haavat tulehdu. Mitään pahempaa ei kuitenkaan onneksi löytynyt. Liekö tapellut ulkona vai mitä.

Huh! Onneksi ei ollut mitään vakavampaa. Nyt muutama päivä on mennyt parannellessa. Lääkäri laittoi hoitojen päätteeksi Manulle kaulurin, jotta hää ei pääsisi nuolemaan haavojaan. Kauluri ei ollut yhtään Manun mieleen. Kun kauluri oli kaulassa, hää jatkuvasti törmäili joka paikkaan. Jo samana iltana, kun kunto oli kohentunut, niin hää jo sai irrottettua sen pois. Laitettiin se takaisin, vaan herätäksemme yöllä siihen, että kissa kolistelee kaulurin kanssa, joka ei enää ollut kaulassa vaan roikkui mukana vierellä. Hohhoijaa. Siihen jäi kaulurin käyttö. Nyt ollaan vaan ahkerammin pyyhitty haavoja desinfiointipyyhkeillä. Onneksi haavat eivät ole isoja ja ovat parantuneet hyvin. Manukin on jo entisensä, vaikka lääkekuuria pitääkin jatkaa vielä hetken aikaa. Voi miten se onkin tärkeä meille. Oma hassu karvatassu. :)

Lääkäristä paluu

Toinen ei nyt niin tärkeä vastoinkäyminen oli se, että yksi olohuoneen ikkunoista oli jäänyt auki maalauksen päätteeksi ja talon läpiveto ja kova tuuli oli paiskannut ikkunan uloimman lasin rikki. Eipä siinä auttanut muu kuin viedä karmit lasiliikkeeseen, jossa niihin asennettiin uusi lasi. Onneksi lasin asennus ei ollut kovin kallis.

Ikkunan paluu takaisin 

Sitten tapahtui kasvimaalla. Olin innoissani,kun avomaan kurkut ovat kasvaneet niin hyvin ja satoa alkoi tulla. Kävin hakemassa sieltä ensimmäiset kurkut syötäväksi ja maistoin. Kurkut näyttivät niin herkullisilta. Yök. Ne maistuivat kaikki ihan kirpeille ja pahoille. Sitten tutkin netin ihmeellisestä maailmasta, mikä kurkkuja vaivaa ja syynä taitaa olla vain huono puutarhuri. En ole ilmeisesti kastellut kurkkuja tarpeeksi, joten syyttää saan vaan itseäni. Netissä kerrottiin, että karvaanmakuiset kurkut voivat johtua liian vähästä kastelusta, liiasta lannoituksesta tai viileästä ilmasta. On myös olemassa erilaisia kurkkulajikkeita, joista toisiin tulee helpommin karvas maku, jos ne ovat epäsuotuisissa olosuhteissa. Toiset taas on jalostettu niin, ettei niihin tuota karvasta tule milloinkaan. Miulla on nyt on näköjään sellaista lajiketta, jotka tulevat helposti pahanmakuiseksi. Ensi kesänä taidan katsoa tarkemmin, millaisia siemeniä ostan. No, tulipahan tämäkin opittua sitten kantapään kautta. Nyt parempaa kastelua, niin josko tämän kesänkin sato saataisi pelastettua. Nyt kurkut kasvavat myös säkeissä. Pitää miettiä onko se edes hyvä ratkaisu sekään.

Biojätteeseen menivät

Kurkkukasvustoa

Siinä nyt tän viikon juttuja. Josko tää onni kääntyisi taas parempaan. :)

Pihajuttuja

Näköjään vierähti melkein kaksi viikkoa viimeisestä päivityksestä. On täällä silläkin aikaa tehty hommia ja puuhailtu. Lomat on vietetty ja paluu arkeen on ollut taas totuttelua. Ennen lomaa epäilin kuinkahan osaan olla 4 viikkoa lomalla, kun en sellaista ole vuosiin pitänyt. Luulo oli turha. Loma olisi voinut olla pidempi.

Ensin pitänee mainita, että viime viikonloppuna kävimme ystäväni häissä Pohjanmaalla. Yöpaikkamme olimme varanneet maatilamajoituksesta, jossa nukuimme oli ikivanhassa vilja-aitassa. Rakennuksessa oli kaksi kerrosta ja yläkertaan pääsi kapeita liki pystysuoria portaita. Rakennus oli säilytetty alkuperäiskuosissaan, joten ikkunat olivat pieniä ja sisällä oli hämärää. Olipahan kokemus! Tässä pari fiilistelykuvaa.

Sitten pihajuttuihin. Ulkona on noussut taas uusia kasveja sekä marjat ja omenat kypsyvät. Linnut ovat myös löytäneet pihan marjojen pariin. Sinne menivät parempiin suihin kirsikkapuun ainokaiset kirsikat sekä viiniköynnöksen pieni ensisato. Ai harmittiko? Tässä taas huomaa kuinka ollaan aloittelevia puutarhureita. Ensi kesänä pitää olla ajoissa liikkeellä ja suojata marjat. Viinimarjapensaat ovat vielä täynnä marjoja ja navetasta löysimme talon vanhan linnunpelättimen, joka laitoimme pensaiden väliin. Nyt pihalla kulkiessa meinaa välillä säikähtää, että kuka siellä pensaiden välissä hiippailee. :D

Mustia viinimarjoja

Punaisia viinimarjoja

Pihan hiippailija

Karviaisia

Kävin myös puutarhamyymälässä hakemassa multaa ja samalla piti hieman tutkailla josko siellä olisi jo tarjouksessa kasveja. Mitäänhän en tietenkään tarvitsisi, mutta jos nyt sattuisi löytymään, niin voisihan sitä ostaa halvalla. Löytyihän sieltä. Yllätys. Ostin erikoispikkubegonian, jossa erikoisuutena oli,  että sen kukat ovat syötäviä. Näin jo alkukesästä kaupassa muitakin syötäviä kukkia, mutta silloin tyydyin vain katselemaan. Nyt ne olivat puoleen hintaan, joten pitihän tuollainen erikoisuus ostaa. Kotona maistoin kukkaa, mutta ei sen maku mikään herkullinen ollut. Kivan näköinen kuitenkin. Voisihan sitä nyt leipoa vaikka jonkun kakun ja laittaa noita kukkia koristeeksi, niin menisivät hyötykäyttöön.

Erikoispikkubegonia

Puutarhakaupasta lähti mukaan myös latva-artisokan taimi, joka on myös alennuksessa. Latva-artisokkahan on vihannes, mutta minkä makuinen. Siitä itselläni ei ole tietoa, sillä en ole koskaan sitä maistanut. Jos joku kasvi kuulostaa jännittävältä, niin se on hyvä peruste ostaa se. Tutkin myös netistä, että kasvi on monivuotinen. Juurakot pitää kaivaa ylös syksyllä ja säilyttää sitten kellarin kaltaisissa olosuhteissa. No saa nähdä mitä tapahtuu. Saanko kestämään sen elossa ensi vuoteen. Katsellaan.

Latva-artisokka

Sitten pihan löytöjä. Navetan seinustalla kasvava humala on venynyt pituuttaan ja siihen on tullut nyt kukintoja. Netistä löysin tietoa, että kukintoja voi käyttää mausteena vaikka simaan tai olueen ja niillä on monia terveydellisiä vaikutuksia. Kukintoja on tosi paljon, joten pitänee jatkaa tutkimuksia ja selvittää miten ja mihin voisin niitä itse hyödyntää. Kukintoja riittäisi kyllä muillekin, joten jos joku kokee niitä tarvitsevansa, niin ota yhteyttä sähköpostilla. :)

Sitten rakentelin penkkiä myös viiniköynnöksille. Ostin ne jokunen aika sitten ja istutin tutkimatta miten ne kannattaa istuttaa. No. Sitten keksinkin selvittää asiaa ja huomasin, että olin istuttanut ne väärin. Kuoppa oli liian matala ja taimiväli riittämätön. Uusiksi meni koko homma. Samalla innostuin parantamaan koko seinustan ulkonäköä. Seinusta on aiemmin kasvanut lähinnä heinää, mutta muutama hajanainen kasvikin sieltä löytyi. Ne kaivoin ylös ja istutin samaan kohtaan. Köynnöspenkin reunuskivet löytyivät myös seinustalta. Ennen -kuvaa ei valitettavasti ole. Tässä nykyinen versio. Seinään tuleva ritilä vielä puuttuu, mutta muuten tuli valmista.

Tonttiimme kuuluu myös toinen vanhan talon pihapiiri. Se on tuossa kasvimaapellon toisella laidalla. Siellä on jäljellä vanha käyttökelpoinen kivikellari, navetan rauniot, talon kivijalka sekä jonkun verran vanhaa kasvillisuutta ja hyötykasveja heinikon seassa. Siellä on mukava käydä välillä "iltakävelyllä" ihmettelemässä paikkoja. Se on kuin villi viidakko. Nyt löysin sieltä tällaisia kukkia, joita en ole koskaan nähnyt. Tulipas huonoja kuvia. Sinisen selvitin olevan lehtosinilatva, jonka sanotaan olevan vanhanajankasvi. Vaaleasta ei ole tietoa. Kohtapuolen se taitaa kukkia.

Lehtosinilatva

Vielä tuntematon

Lopuksi vielä muuta mukavaa, mitä pihalta on löytynyt. Pitänee vielä mainita, että perunapelto on nyt vihdoin kitketty. Onneksi sain apuvoimia siihen.

Perunat kukkivat

Vaaleanpunaisia pelargonioita

Pelargonia 'Blue Wonder'

Tulppaanipelargonia

Kukkapenkin tuntematon kasvi 

Vuohenkelloja navetan seinustalla

Valtikkanauhus? taustalla

Siinäpä sitä. Mainittavaa on myöa se, että keittiöön tulee nyt sähköt ja vedet! Keittiö vaatii vielä pientä hienosäätöä, joten kuvia tulee lähiaikoina.

Puuhat jatkuvat! Kommentointi olisi mukavaa! :)

Arjen pieniä iloja

Nyt reissun jälkeen on saanut nauttia kotona taas arjen pienistä iloista. Miun mielestä elämän luksushetkiä on loppupeleissä aika arkiset asiat. Tästä mein kotoa ja lähiympäristöstä saa elämyksiä ja kokemuksia, joista voi nauttia ja joita voi ihmetellä. Pitkälle ei siis tarvitse mennä saadaakseen elämään uutta sisältöä. Jonkun toisen mielestä nuo samat asiat voivat tuntua ankeilta, mutta miulle ne on parasta, mitä tiedän tällä hetkellä. :)

Nyt lähipäivien aikana on tapahtunut paljon kaikkia mukavia arjen asioita. Aloitetaan vaikka niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin leivinuunin lämmitys. Leivinuunia on viimeeksi lämmitetty keväällä, koska sisällä on nyt kesällä ollut muutenkin lämmin, eikä lisälämpöä ole tarvittu. Viime viikko oli kuitenkin hyvin sateinen ja kylmä ja reissusta palatessa tuntui, että lämmitys olisi paikallaan. Teimme siis leivinuuniin tulet. Ah, miten hyvä tuoksu valtasikaan keittiön. Tiedättekö sen tuoksun, kun puita polttaa uunissa ja hienoinen puun ja savun tuoksu sekoittuu huoneeseen. Se on kotoisa tuoksu. :) Siitä onkin jo pari kuukautta aikaa (aika menee tosi nopeasti), kun keittiössä on ollut viimeeksi sähköt ja hella on toiminut. Nyt pääsin pitkästä aikaa tekemään paistoksia uunissa ja vieläpä leivinuunissa. Aiemmin olemme paistaneet siellä vain joulukinkun, joten paistokokemus oli nyt uusi. Äitiltäni kyselin vähän neuvoa, miten toimia ja hän neuvoi, että ainakin puolituntia pitäisi odotella hiilien poistyöntämisen jälkeen enne kuin paistamisen saa laittaa uuniin. Tein neuvojen mukaan ja hyvin siellä paistuivat ensin pizza ja sitten raparperipiirakka.

Raparperipiirakan tekoon liittyi hauska sattumus. Pizza paistui jo uunissa ja olin koko illan suunnitellut paistavani vielä raparperipiirakkaa. No sitten, kun aloitin tekemään sitä huomasin, ettei miulla ookaan kananmunia. Kellokin oli jo puoli 11 illalla, joten kauppaan ei voinut lähteä. Nykypäivän tekniikan avustamana näin, että kylällä asuva sukulainen on facebookissa online -tilassa, joten kysyin olisiko hänellä munia. Olihan hällä ja hää sanoi, että tule vaan hakemaan heti. Hain munat ja hyvää piirakkaa tuli. Ennen pizzan ja piirakan paistamista pelkäsin, että uuni olisi liian kuuma, mutta sopiva lämpötilahan tuo näytti olevan. Nyt ensikokeilujen jälkeen on intoa ja rohkeutta tehdä muitakin paistoksia uunissa. Talvella leivinuunihan voi lämmittää joka viikko ja monta kertaa. :)

Toisena arjen ilona oli eräs ilta, kun lähdimme huvikseen ilta-ajelulle tähän mein kylälle. Mitään reittisuunnitelmaa tai päämäärää ei ollut, kunhan vain lähdettiin ajelemaan. Ajelimme ja yhden metsän laidassa näinkin kanttarellejä. Voi sitä ilon päivää, kun niitä löytyi lähistöltä lisää. Sitten matka jatkui ja lisää löytyi vielä monesta eri paikasta matkan varrelta. En ollut varautunut tilanteeseen, joten sienet piti kerätä pyörän koriin. Hyvin ne sielläkin kulkivat mukana ja mie olin niin onnellinen tästä yllättävästä käänteestä.

Kokeileva koekeittiöni päätti myös kokeilla raparperijuoman valmistusta. Kävin leivinuuninlämmitysiltana leikkaamassa raparpereja ihan urakalla pihalta ja niille piti keksiä käyttöä. Yhteensä raparperejä oli noin 8litraa. Raparperipiirakan ohella tein raparperikiisseliä, säilöin niitä paloina pakkaseen, annoin purkillisen paloja äitille ja kokeilin vielä raparperijuoman valmistusta. Juoma oli helppo tehdä ja siitä tuli kirpsakan hyvää. Olen nyt innostunut raparperin ja piparminttuyrtin yhdistelmästä, joten lisäsin piparminttua mukaan juomaan. Piparminttua kasvaa tuolla meidän kasvimaalla, joten sitä on helppo hyödyntää mihin vain keksii. Juomassa sitä olisi ehkä voinut olla hieman vähemmän, mutta eipä tuo nyt haittaa. Tässä ohje, jolla juomasta tuli ikäänkuin tiivistettä, jota kannattaa laimentaa vedellä tai vissyllä.

Raparperijuoma

4 litraa    raparperinpaloja
2               sitruunan mehu
6 rkl         sitruunahappoa
1 kg          sokeria
5               piparmintun vartta
4 litraa    kiehuvaa vettä

Laita raparperit, sitruunoista puristettu mehu, sitruunahappo, sokeri ja piparmintut astian pohjalle ja kaada päälle kiehuva vesi. Sekoita ja anna tekeytyä huoneenlämmössä vuorokausi. Siivilöi sitten, pullota ja laita viileään.

Remontti ja talon kunnostamisen eteneminen on edennyt myös siten, että meillä on nyt uusi ihana iso jääkaappi keittiössä. Nyt ei tarvitse enää järjestellä tavaroita pieneen jääkaappiin vaan tähän nykyiseen mahtuu sujuvasti kaikki ruokatarvikkeet. Tilaa on jopa liikaa, mutta se nyt ei haittaa mitään. Jääkaappi toimii jatkojohdon avulla, mutta ensi viikolla sähkömies tulee asentamaan sähköt keittiöön. Nyt olen laitellut myös tavaroita takaisin paikoilleen keittiön laatikoihin ja kaappeihin. Nyt tietää suurinpiirtein, mihin kaappeihin sähkömies virittelee vielä johtoja, joten niihin ei voi vielä laittaa, mutta muualle voi. Ah, miten tavaroiden järjestely uusiin kaappeihinkin on tuntunut mukavalle. Lisäksi kello, kalenteri ja naulakko pääsivät takaisin keittiöön.

Miten arkiset jutut voivatkin olla kivoja. Ottakaa kaikki ilo irti arjesta, sillä sitähän tää meidän kaikkien elämä suurimmaksi osaksi on. :)

Lapin reissu

"Lapin luonto luo outoa taikaa. Se on kaunis ja vertaamaton". Näinhän se laulu kertoo ja taas tuo tuli todistettua, kun matkasimme miehen kanssa kohti pohjoista. Miehellä on mökki Sodankylässä, jossa hänellä on myös sukujuuria. Meiän pohjoisen reissut ei siis oo oikein mitään turistimatkoja kaikkine hienoineen nähtävyyksineen. Joillain reissuilla ollaan tehty päiväretkiä Leville tai Ylläksellä, mutta tällä kertaa keskityimme mökkeilyyn, joutenoloon ja kahvitteluun. Vähän myös tehtiin korjauksia mökillä. Oltiin kyllä jo ennen reissua päätetty, ettei suurempia remontointeja tehdä tällä reissulla. Yksi ikkuna sai maalia pintaan ja yksi tuloilmaventtiili tuli asennettua seinään. Kotona on "työleiri", joten nyt sai ottaa iisisti mökillä. Mökki on varustettu sähköllä, mutta vesi pitää tuoda mökkiin kantovetenä. Mökki on joen/järven rannalla, mutta veden laatu on turpeinen ja huono, joten se ei houkuta uimaan eikä siitä kannata ottaa vesiä saunaan. Vessana toimii aina kunnon ulkohuussi. Ei siis mikään ylellinen paikka, mutta meille juuri sopiva.

Hyvin se aika kului, vaikka mitään ihmeempiä ei siis tehty. Mökillä ollessa oli kyllä mukavaa, kun käytiin "kyläkierroksilla" eli kävimme miehen sukulaisten luona kyläilemässä joka päivä milloin kenelläkin. Muutama sukulainen asuu vakituisesti mökin vieressä olevalla kylällä ja toiset oli käymässä omilla mökillään. Eikä kellään, ei meilläkään ollut siellä kiire mihinkään. Ei tarvinnut soitella ja kysellä onko joku kotona. Sen kun vain lähti katsomaan, mikä on tilanne, onko ketään kotona. Joka paikkaan mennessä kysymys kuului heti "Otatteko kahvia?". Ja kahviahan kului rupatellessa. Harmi, että mökki ja sukulaiset ovat niin kaukana. Muutenhan sitä voisi kahvitella useamminkin kuin muutamana viikkona vuodessa. 10 tunnin ajomatkan takia mökkireissulle tulee kuitenkin lähdettyä vain muutamia kertoja vuodessa.

Lapin luontoa

Jääkauden synnyttämää kivirakkaa eli laajoja kiviröykkiöitä, joita pohjoisessa riittää

Jäkäläkukka kivirakan seassa

Mökillä ollessa sää tuotti elämyksiä. Pohjoisessa elettiin vielä yötöntä yötä, jolloin valoisaa aikaa oli läpi yön. En ole koskaan aiemmin ollut pohjoisessa keskikesällä yöttömän yön aikaan, joten kokemus oli miulle täysin uusi. Oli hyvin hämmentävää käydä nukkumaan esim. klo 23, kun aurinko vielä paistoi. Uutta oli myös hyttysten määrä. Niitä oli aivan tolkuttomasti ja vielä enemmän.

Mökin pihalta klo 23

Kohdalle sattui myös peräti viisi tuntia kestänyt ukkonen ja sadetta riitti. Eipä ollut moista keliä tuolla kylällä kuulemma ollut aikoihin. Sähköt eivät kuitenkaan menneet poikki, eikä puita kaatunut.

Sataa, sataa, ropisee

Mökillä ulkohuussissa käydessä olen aina ihastellut tätä penkkiä. Penkki on vanha ja peräisin ilmeisemmin miehen isän lapsuudenkodista. Penkille ei ole vissiin ollut käyttöä mökillä ja se päätynyt huussiin talteen. Miun mielestä se oli ihan väärä paikka noin hienolle penkille ja penkki matkasi meiän mukana sitten kotiin. Laitan sen sitten olohuoneeseen kukkapenkiksi, kunhan olohuone on valmis. Penkki kaipaa myös pientä fiksausta, sillä se on maalattu moneen kertaan ja viimeisin oranssi maali lohkeilee pahasti. Jospa sitä uumailmapuhaltimella kokeilisi, että lähteekö pahimmat maalien rippeet pois.

Siinäpä sitä matkakertomusta. Melkein viikko siellä vierehti ja mukavaa oli. Reissut ovat kivoja, mutta kyllä kotiinkin oli jo kiva palata. Enkä voinut uskoa kuinka viikossa nurmikko ja heinät olivat kasvaneet pituutta. Nyt saa alkaa taas pihahommiin ja palata remontoinnin pariin. :)

Pihakuvia ja vierailu Pulsan asemalla

Nyt on ruohikko saanut pihalla kyytiä, kun meille hankittiin uusi uljas ruohonleikkuri. Mies yritti viritellä kahta vanhaa leikkuria kuntoon, mutta kummassakin oli molemmissa eri viat, eikä niitä saanut leikkuukuntoon. Uusi ruohonleikkuri on ihan työnnettävä perusmalli. Joskus sitten rahatilanteen ollessa parempi voisi ostaa sellaisen päältäajettavan leikkurin. Nyt nurmikko on nätti, vaikka aikaa siihen menikin noin 4 tuntia. Nyt pihalla on noussut taas uusia kukkia ihasteltavaksi. Harmi vaan, etten tiedä osan nimiä. Tässä kuitenkin kuvasatoa. :)

Tuntematon liila nätisti kukkiva kasvi

Aivan ihana vaaleanpunainen pioni

Tuntematon kivikkokasvipuutarhan kasvi

Tämänkään nimeä en tiedä, mutta hieno on

Tätä kivikkokasvia on pihan kalliorinne täynnä

Kivikkokasvi kukkii

Aitan seinustan kasveja

Romupyörä ja "yllätyksenä noussut kukkapenkki" takana

Ukonkello lähikuvana

Ukonkelloja

Rojua, rojua ja kukkia

Omenasatoa odotellessa

Kukkamopo

Keinu ja kukat

Koko kevään ja kesän on suunnitelmissa ollut tehdä retki myös Pulsan asemalle, joka on vanha rautatieasema täällä meilläpäin. Asemalle on viime vuonna perustettu kahvila, sisustusmyymälä ja majoitustiloja. Asema on ollut kovassa asemakäytössä ennen sotia ja nykyinenkin päärata Venäjälle kulkee aseman vierestä. Paikkana Pulsa sijaitsee noin 20km Lappeenrannasta mutkaisen hiekkatien takana. Ei siis ihan perinteinen paikka kahvilalle ja sisustuskaupalle. Asemaa ja sen pihapiirin taloja on nyt kunnostettu matkailukäyttöön ja kävimme siellä kahvilla. Asemalla on myös sisustusmyymälä ja sieltä tarttui mukaan peltirasiassa olevia pastilleja. Aivan ihana paikka. Tässä muutama kuva, mitä nappasin sieltä. Pitänee mennä uudelleenkin. :)

Sellaisia juttuja tällä kertaa. :)