Mehumaijan käyttöä ja vastoinkäymisiä

Nyt tällä viikolla on tullut kokeiltua Mehumaijan eli mehustimen käyttöä ensimmäistä kertaa elämässä. Lapsesta saakka olen nähnyt kuinka äiti joka kesä keittää sillä viinimarjamehua, mutta tähän saakka olen juonut vain äipän tekemiä mehuja. Nyt, kun on ensimmäistä kertaa omat viinimarjapuskat, niin pitihän se opetella käyttämään Mehumaijaakin. Mehumaijan saimme lainaan miehen äitiltä, jolla se oli jäänyt vähemmälle käytölle. En ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota sen suuremmin siihen, miten homma toimii. Ajattelin, että laitteen käyttö olisi vaikeaa, mutta se olikin hyvin helppoa ja nopeaa. Hieman työteliäämpää oli itse marjojen keruu puskista. Pihallamme on mustaa viinimarjaa 6 ja punaista 6 pensasta. Lisäksi löysin tonttimme reunamaalta vielä 3 punaista pensasta lisää. Nyt on parit mehut keitetty ja puskia vielä riittää. Osassa pensaista alaoksien marjat eivät olleet vielä kypsiä, joten ne odottavat myös poimijaa.

Tässäpä mehun valmistuksesta. Mehumaija koostuu kolmesta eri osasta, jotka kootaan päällekkäin. Alimmaiseen osaan tulee vettä, seuraava osa on varattu marjoista tulevalle mehulle ja päällimmäisenä on osa, johon tulee marjat ja sokerit. Sitten vaan kansi päälle, kiehumaan ja kohta alkaa mehustimen letkusta valua mehua ämpäriin. Netistä tutkin erilaisia ohjeita ja keittiotapoja oli monia. Itse tein ohjeella, jossa oli käytetty 10 litraa marjoja ja 1kg sokeria. Laitoin noin puolet marjoista kattilaan ja kaadoin päälle sokerin ja lisäsin sitten loput marjat. 10 litraa marjoja mahtui juuri sopivasti mehustimeen. Sitten annoin kiehua ja mehua alkoi valua ämpäriin. Kun mehua oli ämpärin pohjalla jonkun verran, kaadoin ne vielä marjojen päälle ja annoin valutuksen jatkua. Mehua tuli melkein puoli ämpäriä. Pullotin mehun sitten suppilon avulla pulloihin. Yhteensä mehua on 6 litraa ja suurimman osan säilöin pakkaseen.

Nyt taas opeteltu yksi asia lisää tässä elämässä. On aina hienoa, kun oppii uusia taitoja. Keittoharjoitukset tulevat jatkumaan, sillä marjoja paljon on vielä keräämättä. Kaikki pitää ottaa talteen, jotta mehua riittää vielä pitkälle talveen. 

Sitten hieman vastoinkäymisistä, joita on nyt ollut täällä muutamia. Suurin harmi on ollut se, että meiän Manu -kissa on ollut kipeä. Yhtenä aamupäivänä hää oli ulkoilun päätteeksi ilmestynyt istumaan meiän portaille sillä aikaa, kun olin keräämässä marjoja. Hää on yleensä aika vilkas tapaus, mutta nyt hää vaan istui ihan paikoillaan. Huomasin sitten, että tassussa ja rinnassa näky vähän verta ja että hää käveli vähän vaivalloisesti. Muutenkin kunto näytti olevan huono ja kun yritin tutkia tarkemmin, niin hää sähisi, vaikaa normaalisti on tosi kiltti. Eipä siinä auttanut sitten muu kuin varata aika lääkärille. Ei voinut yhtään tietää, mihin ja miten hää oli ittensä loukannut. Lääkärissä käytiin samana iltana ja lääkäri tutki Manun ja antoi kipulääkettä ja antibiootteja, jotteivät haavat tulehdu. Mitään pahempaa ei kuitenkaan onneksi löytynyt. Liekö tapellut ulkona vai mitä.

Huh! Onneksi ei ollut mitään vakavampaa. Nyt muutama päivä on mennyt parannellessa. Lääkäri laittoi hoitojen päätteeksi Manulle kaulurin, jotta hää ei pääsisi nuolemaan haavojaan. Kauluri ei ollut yhtään Manun mieleen. Kun kauluri oli kaulassa, hää jatkuvasti törmäili joka paikkaan. Jo samana iltana, kun kunto oli kohentunut, niin hää jo sai irrottettua sen pois. Laitettiin se takaisin, vaan herätäksemme yöllä siihen, että kissa kolistelee kaulurin kanssa, joka ei enää ollut kaulassa vaan roikkui mukana vierellä. Hohhoijaa. Siihen jäi kaulurin käyttö. Nyt ollaan vaan ahkerammin pyyhitty haavoja desinfiointipyyhkeillä. Onneksi haavat eivät ole isoja ja ovat parantuneet hyvin. Manukin on jo entisensä, vaikka lääkekuuria pitääkin jatkaa vielä hetken aikaa. Voi miten se onkin tärkeä meille. Oma hassu karvatassu. :)

Lääkäristä paluu

Toinen ei nyt niin tärkeä vastoinkäyminen oli se, että yksi olohuoneen ikkunoista oli jäänyt auki maalauksen päätteeksi ja talon läpiveto ja kova tuuli oli paiskannut ikkunan uloimman lasin rikki. Eipä siinä auttanut muu kuin viedä karmit lasiliikkeeseen, jossa niihin asennettiin uusi lasi. Onneksi lasin asennus ei ollut kovin kallis.

Ikkunan paluu takaisin 

Sitten tapahtui kasvimaalla. Olin innoissani,kun avomaan kurkut ovat kasvaneet niin hyvin ja satoa alkoi tulla. Kävin hakemassa sieltä ensimmäiset kurkut syötäväksi ja maistoin. Kurkut näyttivät niin herkullisilta. Yök. Ne maistuivat kaikki ihan kirpeille ja pahoille. Sitten tutkin netin ihmeellisestä maailmasta, mikä kurkkuja vaivaa ja syynä taitaa olla vain huono puutarhuri. En ole ilmeisesti kastellut kurkkuja tarpeeksi, joten syyttää saan vaan itseäni. Netissä kerrottiin, että karvaanmakuiset kurkut voivat johtua liian vähästä kastelusta, liiasta lannoituksesta tai viileästä ilmasta. On myös olemassa erilaisia kurkkulajikkeita, joista toisiin tulee helpommin karvas maku, jos ne ovat epäsuotuisissa olosuhteissa. Toiset taas on jalostettu niin, ettei niihin tuota karvasta tule milloinkaan. Miulla on nyt on näköjään sellaista lajiketta, jotka tulevat helposti pahanmakuiseksi. Ensi kesänä taidan katsoa tarkemmin, millaisia siemeniä ostan. No, tulipahan tämäkin opittua sitten kantapään kautta. Nyt parempaa kastelua, niin josko tämän kesänkin sato saataisi pelastettua. Nyt kurkut kasvavat myös säkeissä. Pitää miettiä onko se edes hyvä ratkaisu sekään.

Biojätteeseen menivät

Kurkkukasvustoa

Siinä nyt tän viikon juttuja. Josko tää onni kääntyisi taas parempaan. :)