keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Kivikkokasvipuutarha

Alkuviikosta täällä meillä kävi erityinen vieras, sillä talon entinen omistajarouva oli täällä käymässä. Hän ei ollutkaan viime syksyn talon myynnin jälkeen käynyt täällä ja halu päästä käymään oli suuri. Ehtihän hän asua täällä 60 vuoden ajan. Olin siirtänyt vierailua, sillä itsestäni olisi ollut mukavampi, että remontti olisi ollut valmis ja pihakin jo hyvässä hoidossa. Nyt remonttitarvikkeita on ympäriinsä ja nurmenleikkuri sanonut sopimuksensa irti. Nyt kaikki oli täällä vielä vaiheessa, mutta eipä se loppupeleissä haitannut mitään. Oli hyvin mukavaa jutella rouvan kanssa ja kysellä kaikkea taloon liittyvää. Hän myös mielellään muisteli menneitä ja kertoi asioista. Kiertelimme myös pihalla ja hän kertoi eri kasveista, mitä missäkin on ollut. Hän on ollut hyvin innokas puutarhanhoitaja ja sanoi, että pihasta on olemassa kasvikarttakin, johon on merkattu tarkkaan kaikki pihan kasvit. Seuraavalla tapaamiskerralla hän lupasi esitellä sitä. Salainen toiveeni on, että saisin siitä kopion itselleni, sillä sitten karttaa voisi tutkia jatkossa kotonakin. Luulen kyllä, että kopiointi onnistuu.

Olenkin jo aiemmin maininnut, että pihalla on mäennyppylä, jossa aiemmin on ollut kivikkokasvipuutarha. Mäeltä löytyy edelleen paljon eri kasveja, joskin heinikko ja sammal ovat ottaneet valtaa siellä. Entinen omistaja muisteli kaiholla vanhaa kivikkokasvipuutarhaansa ja sitä, kuinka tärkeä se oli hänelle ollut. Hän kertoi, että oli joskus kesäaamuisin käynyt aikaisin ajelemassa autolla ja etsimässä kiviä reunustamaan mäen ja sen rinteen kukkapenkkejä. Kaikki pengerkivet hän oli yksitellen asetellut sinne. Nyt pengerryskiviä tosin ei näkynyt enää missään, mutta hän selitti miten pengerrukset olivat olleet. Vieraiden lähdettyä aloin tutkimaan rinnettä ja sieltähän niitä pengerryskiviä alkoikin löytyä sammaleen alta. Voi sitä ilon hetkeä. Kaivelin kiviä esiin kuin joku hullu, sillä halusin saada niitä näkyviin. Jos olisin jo aiemmin tiennyt, että rinteessä on selvät pengerryskivirivit olemassa, niin olisin jo aikoja sitten kaivanut niitä esiin. Nyt, kun kiviä paljastui, rinnekin alkoi jo näyttää hoidetummalta kuin ennen. Se, jos mikä tuntui hyvälle. Entinen omistaja hieman kaihoisasti totesi, ettei rinteestä taida enää saada mitään, mutta kyllä saa. Nyt tuli oikein palava halu palauttaa se takaisin entiseen loistoonsa. Onneksi on koko kesäloma aikaa puuhastella siellä, sillä kivien esiinkasvamista riittää. Tää oli vasta alkua.

Osa rinteestä alhaaltapäin
Pengerrystä rinteessä

Takaosan kivet ovat vielä sammaleen alla

Kivikkokasveja paljastui heinikon ja sammaleen alta

Vierailukäynnin yhteydessä myös pari kasvia sai nimen. Alla olevaa kasvia olen itse ja kaikki täällä vierailulla käyneet epäilleet myrkylliseksi jättiukonputkeksi, joka aiheuttaa osuessaan iholle palovammoja tai ihottumaa. Aiemmin kasvista on näkynyt vain lehdet, joten olen halunnut uskoa, että se on vain joku muu myrkytön putkikasveihin kuuluva kasvi. Nyt kasvi on alkanut kukkimaan ja päättelin netin kuvien perusteella sen olevan väinönputki, jota voi syödä ja joka auttaa erityisesti vatsavaivoihan. Entinen omistaja ei muistanut kasvin nimeä, mutta hän sanoi, ettei kasvi ole myrkyllinen. En nyt ole vielä ihan vakuuttunut kasvista, että alkaisin sitä syömään, mutta annan se kasvaa rauhassa. Kannattaa näköjään aina odottaa kasvin kukintaa ennen kuin tekee lopullisia ratkaisuja.

Väinönputkiko? 

Yksi ihmetys on ollut myös iso rykelmä tupsullisia vaaleanpunaisia kukkia. Keväällä laitoin kuvan tänne, kun lumen seasta pilkisti punaisia kasvin alkuja. Se oli juurikin tämä seuraava kasvi, jolle entinen omistaja kertoi nimeksi konnantatar. Empä ole moista koskaan missään nähnyt aiemmin.

Konnantatar

Kaupungissa käydessäni huomasin myös, että Prisman puutarhaosastolla oli alennuksessa puoleen hintaan kaikki hyötykasvit ja perennat. Sieltähän lähti sitten mukaan pari viiniköynnöstä ja muutama perenna. Perennat istutin jo tuonne rinteeseen, mutta ehkäpä pitää käydä hakemassa vielä jotain lisää nyt, kun innostuin kunnolla tonkimaan ja kaivelemaan. Viiniköynnökset hakevat vielä paikkaansa, mutta kyllä niille joku paikka löytyy, kunhan ensin vähän tuumailee.

Pihaintoilua muillekin!

Ps. Keittiön välitila kaakeloitiin tänään. Nyt puutu enää kuin sähköt, jääkaappi ja listat. Jippikajei!

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Sisustuksellisia näkökulmia

Nyt remontoinnin yhteydessä on avautunut valintojen maailma. Tämä talo on meille molemmille ensimmäinen oma asunto, jota saa rakentaa ja remontoida oman näköiseksemme. Tätä onkin odotettu kauan. Vuokra-asunnoissa asuessani pohdin aina mitä muutoksia sinne tekisin, jos vain saisin. Nyt saan tehdä mitä vaan, mitä nyt miehenkin mielipidettä pitää kuunnella. Talo oli ostohetkellä hyvässä kunnossa, mutta viime aikoina remontteja ei ollut tehty. Se oli mielestäni hyvä asia. Nyt, kun on itse tehnyt isommat remontit, niin tietää miten ne on tehty. Sisustusta ajatellen siinäpä sitä olisikin ollut pohdittavaa, jos talossa olisi uusittu esimerkiksi kylpyhuone viime vuosina ja ostohetkellä sen rakenteellinen tai sisustuksellinen ratkaisu ei olisi miellyltänyt. Silloin tuohon remonttiin käytetty raha olisi näkynyt asunnon arvoa kohottavana tekijänä ja talosta olisi pitänyt maksaa enemmän. Tähän peilaten olisi ollut järjetöntä alkaa korjaamaan tai purkamaan loistavassa kunnossa olevaa kylpyhuonetta. Silloin olisi ollut vain tyytyminen toisen tekemään ratkaisuun, joka itseä ei olisi miellyttänyt. No, täällä sellaista ongelmaa ei onneksi ole, vaan saa itse tehdä ratkaisuja oman näkemyksensä mukaan. Omat valinnathan tietenkin ovat aina parhaita ainakin omasta mielestä. ;)

Talon rakenteellisiin ja sisustuksellisiin valintoihin vaikuttaa moni asia, joita olen lähiaikoina pohtinut. Seuraavat pohdinnat ovat miun omia ajatuksia, joilla ei ole mitään todellista perää. Kunhan oon vain ajatellut kuin Havukka-ahon ajattelija konsanaan. Olen siis pohtinut lähiaikoina paljonkin sitä, millä perusteella sisustusvalintoja yleisesti tehdään ja millä perusteella teemme niitä itse täällä. Olen päätynyt siihen, että muoti näyttelee yleisesti aika isoa osaa valinnoissa. Lehdissä tarjoillaan tietynlaisia muodinmukaisia koteja, joista lukijoiden on helppo ottaa mallia ja samaistua niihin. Samalla rautakaupoista edullisimmin saa tuotteita, jotka ovat muodissa. Niitä ostetaan kauppoihin isoja eriä ja hinta on alhainen. Tällöin remonttia tekevä näkee ensin mainoskuvia tietynlaisista kodeista. Sitten hän menee rautakauppaan ja näkee siellä tarvikkeita, joilla kyseisenlaisen kodin saa tehtyä. Muodissa olevien tarvikkeiden hintakin on edullisempi kuin jokin vaihtoehtoinen ratkaisu, joten millainen valinta tehdään ja kenen valinta se loppupeleissä on? Oma vai muodinluojien? Toisaalta. Miten valita sellaisia tuotteita, joita ei valmisteta?

Tällaisia olen pohtinut ja samalla yrittänyt miettiä ovatko tänne valitut ratkaisut oman mielen mukaisia vai sellaisia, jotka tällä hetkellä ovat in. En ole oikein päässyt selvyyteen. Omasta mielestäni kaikki valinnat täällä ovat tietenkin uniikkeja ja ainutlaatuisia, jotka on tehty täysin omien mieltymysten mukaan. Sitten, kun hetken aikaa pohtii niin huomaakin, että meillä on esimerkiksi valkoiset keittiönkaapit, joita nykyisin on esillä hyvin hyvin paljon. Ups. Valintamme ei olekaan kovin persoonallinen ja ainutlaatuinen. Olisiko siis pitänyt valita toisin vai hyväksynkö sen, että muoti on ottanut valtaa, vaikka sitä ei itse tiedosta? Nuorempana olin joissain asioissa tosi muodinvastainen, mikä näkyi lähinnä musiikkivalinnoissa. Tuohon aikaan bändi nimeltä Spice Girls oli pinnalla ja kaverit fanittivat sitä. Itse kirjoitin aina ystäväkirjoihin inhoavani kyseistä bändiä, vaikka todellisuudessa en edes tiennyt heidän kappaleitaan. Sitä piti vain inhota sen vuoksi, koska se oli suosittua. Nykyisin olen avarakatseisempi, enkä suosio vähennä asioiden arvoa. Noin yleisesti ottaen muodillahan on tapana nostaa asioiden arvoa. Ennen rumina ja tylsinä pidettyjä juttuja aletaankin suosia ja hamuta itselleen ja sitten kaikilla on samanlaisia tavaroita. Voiko ja kannattaako muotia vastustaa vain vastustamisen ilosta ja valita toisin, koska ei halua "kuulua massaan" ja tykätä suositusta.

Sellaista. Sittenhän voikin perustella omia valintojani täällä. Olen aina ollut vähän romunkerääjä ja tykännyt vanhoista tavaroista ja menneen maailman menosta. Olen myös aina ollut sitä mieltä, että koti ei saa olla moderni vaan enemmänkin vanhannäköinen sisustukseltaan. Tykkään väreistä, joita pitää olla myös sisustuksessa. Olen huomannut, että nykyisin lehdissä esitellään paljon myös vanhan tyylisiä ns. maalaisromanttisia koteja. Lehtien perusteella voisi siis ajatella, että kyseinen tyyli on nyt pinnalla. Nyt, kun miettii tänne tulevia sisustusratkaisuja, niin kyllä niissä kyseisen tyylin piirteitä on. Ehkä pitää vai hyväksyä, että remontoiva ihminen on ainakin osittain oman aikakautensa vanki. Silloin kunkin ajan tyyli näkyy myös omissa remonttivalinnoissa. Oma lukunsa ovat tietenkin ne, ketkä eivät remontoi, vaan asuvat tyytyväisenä 40 vuotta samalla sisustuksella olevassa kodissa. Hetken, kun odottaa, niin kyllä sama muoti tulee taas takaisin.

Miksipä edes tällaisia mietin? Siinä on oikein hyvä kysymys, johon ei kai liene vastausta. Tää teksti käsitteli nyt vain sisustuksellista näkökulmaa, mutta erikseenhän ovat vielä rakenteelliset ratkaisut, joista voisi kirjoittaa toisen mokoman. No, muotia tai ei. Kunhan tän tönön remontin saisi joskus tehtyä, niin voisi olla tyytyväinen. :)

Hyvää viikonalkua! Tässä vielä meiän seudun kuuluisuus, muotijuttu tai "perinneruoka", jolla alkoi eilen kesäloman ensimmäinen päivä. Kuka tunnistaa mistä on kyse?  Tän syötyäni voin sanoa et " Ai, mite ol hyyvvää". ;)


tiistai 14. kesäkuuta 2016

Piha ja puutarha

Remontti etenee pikkuhiljaa ja muu elo jatkaa täällä tasaista kulkuaan. Myös pihatöitä pitää tehdä aina, kun ehtii. Jos aikaa olisi paljon, niin pihalla voisi tehdä joka päivä hitaan kävelykierroksen ja ihmetellä kasvien kasvua kaikessa rauhassa. Tuntuu, kun pihan eri osioissa käy kävelemässä, niin sieltä löytyy aina uusia kasveja, joita ihmetellä. Yksi ihmetys on ollut nyt se, että pihatien reunaan, roskiksen ja raparperien väliin, vähän sellaiseen ei mihinkään kohtaan nousi jonkun kasvin varsia. Ensin epäilin, että ne ovat jonkun rikkaruohon varsia, mutta sitten annoin kasvin olla ja odotin kukintaa. No sehän olikin kasvi nimeltään vuorikaunokki, joka on monivuotinen pihakasvi. En ole koskaan nähnyt missään kyseistä kukkaa, mutta google toimi hyvänä apuna tunnistuksessa. En tiedä onko kasvi istutettu siihen joskus vai levinnyt siemenestä. Iso puska se kuitenkin on ja mielestäni kummallisessa kohtaa pihaa. Ehkäpä siirrän sen muualle, kunhan keksin minne.

 Vuorikaunokki keskellä


Pihallamme kasvoi myös aiemmin lähekkäin viisi havupuuta, joista keväällä kaadoimme kaksi pois ja karsimme lopuista alaoksat pois. Nyt kesän tullen puiden viereen on ilmestynyt rivi kukkia tai pikemminkin kukkapenkki itsestään. Paikassa on varmasti aiemmin ollut kukkapenkki, mutta puut ovat vallanneet sen allensa. Ihmettelen, että miten kukat ovat säilyneet havujen alla vuosia. Nyt tietysti ne ovat lähteneet kasvuun, kun ne ovat saaneet taas valoa. Kylvin samaan riviin nyt lisää eri kukkien siemeniä, joten ehkäpä ensi kesänä siinä kasvaa vielä enemmin kukkia. Saa nähdä.

Näin myös keväällä Pihapiiri -messuilla riippalehtikuusen taimia, mutta siellä ne maksoivat niin paljon, ettemme silloin ostaneet sellaista. Molemmat tykästyimme kuitenkin puun muotoon ja se jäi mieleen pyörimään. Nyt törmäsin yhdellä puutarhalla samanmoiseen, joten nyt se sitten hankittiin. Messuilla hinta oli 125e ja nyt tuo maksoi 45e. Ei siis vieläkään halvimmalla päästä, mutta paljon halvempi kuin "messutarjous". Nyt se istutettiin pihalle tuloväylän varteen lähelle edellä kuvaamiani havupuita.



Talvella visioissani leijuivat kasvihuone ja koko takapihan pellon täyttävä kasvimaa. Nyt kesän tullen karu totuus on kuitenkin paljastunut. Remontti ja muut työt vievät aikaa, joten kasvihuoneen rakentaminen siirtynee ensi kesän haaveeksi. Pelto on myös aivan rikkakasvien juurien vallassa, joten ei ole toivoakaan tehdä sinne kasvimaata vielä tänä kesänä. Olin ostanut kelta- ja punasipuleita, joille kokeilin raivata nyt penkkiä pellolta lapion kanssa kääntäen. Aina, kun lapion iski maahan tuloksena löytyi iso juurituppo. Sipuleille tein pienen penkin, mutta sitten annoin olla. Olin ostanut keväällä ison kasan siemenpusseja, mutta en nyt saa istutettua niitä kaikkia, vaikka kuinka haluaisin. Maustekasvien ja salaatin siemeniä kylvin vanhoihin huonoihin puulaatikoihin sekä porkkanoille ostin pari kasvilavaa. Näihin laatikoihin laitoin kaupan ostomultaa. Saa edes jotain kasvatettua. :)


Sitten tein vähän omia viritelmiä vanhoista betoniharkoista ja muusta tavarasta, joita löysin viljakuivaamomme vierestä ja navetasta. Halusin laittaa vielä siemeniä ja taimia kasvamaan ja tarvitsin reunat, jotta ostomulta kestäisi reunojen sisällä. Nää ei oo menossa minnekään näyttelyyn, joten ovat aika karun näköisiä. Ajavat hyvin kuitenkin asiansa. Harmi, kun harkkoja ja sopivia rakennustarvikkeita ei löytynyt enempää. Olisi voinut kehitellä vielä jotain. :)

Kaupasta hankitut sitruunaverbenan eli lippian taimet

Autonrenkaassa muoviämpärissä piparminttua ja edessä tavallista minttua

Tässä vielä pihakuvia eri suunnista. Piha vaatii vielä paljon tekemistä. Tällä hetkellä pihan siistimistä vaikeuttaa myös se, että molemmat parhaimmat päivänsä nähneet ruohonleikkurit sekä raivaussaha-trimmeri ovat epäkunnossa. Nurmikon ohella erityisesti pihan isoimman kukkapenkin saaminen hyvään kuntoon tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta. Heinää kasvaa aivan hirveästi kokoajan lisää. Pihallamme on myös rinne ja mäki, jossa kasvaa erilaisia kivikkokasveja. Tuo mäki pitäisi saada myös uuteen kukoistukseen. No, kaikki aikanaan. Seuraavissa kuvissa ollaankin ihan pihalla.









Tää viikko vielä ja sitten alkaa odotettu kesäloma! Hiphei! Palataan!:)


maanantai 6. kesäkuuta 2016

Kokeilevan keittiön tuotoksia

Keittiön rakentamisessa tuli hieman takapakkia, kun käytiin hakemassa tasot ja soviteltiin niitä paikoilleen. Toinen taso sopi hyvin omalle paikalleen, mutta toinen ei mahtunutkaan sille varattuun koloon vaan se oli noin 1 cm liian pitkä. Sitten alettiin tuumailla miksi näin, missä vika. Älyttiin, että ruokakomeron seinää vasten olimme laittaneet ylimääräisen cyproc -levyn, koska seinä oli epätasainen ja ajateltiin, että levyllä seinän saa siistiksi. No, se levy oli liikaa ja siksi taso ei enää mahtunut. Eipä siinä sitten auttanut muu kuin purkaa levy ja tehdä pohjatyöt epätasaiselle seinälle. Sittenhän piti siirtää myös kaikki tiskipöytäseinustan yläkaapit sentin sivummalle. Turhauttaa jonkun verran tehdä samat vaiheet kahteen kertaan, mutta eipä voi minkään.

Keittiön remontti ei ole siis edistynyt vauhtilla, mutta minnelien kokeileva koekeittiö on kokeillut uusia reseptejä. Mietin, että mitähän sitä voisi tehdä raparpereistä, koska ne kasvavat vauhdilla ja niitä pitäisi käyttää johonkin. Tutkin vähän erilaisia ohjeita ja päätin nyt ensi alkuun tehdä hilloa ja likööriä. Kohta taas voi käydä leikkaamassa niitä lisää ja kokeilla sitten jotain muuta. Reseptit olivat aivan perusohjeita yksinkertasimmillaan. Katselin ohjeista suurpiirteisen valmistusohjeen ja heittelin sitten näppituntumalla ilman mitään tarkkoja mittoja aineet sekaisin. Ennen mittailin aineet aina tarkkaa reseptien mukaan, mutta nykyisin olen alkanut tehdä ruokia enemmin soveltamalla. Leivonnaisiin toki mittaan aineet tarkkaan. Hillosta tuli oikein hyvää. Aineena siinä oli sokeri, raparperinpalat ja vesi. Heitin sinne mukaan noin kourallisen tuoreita piparmintun lehtiä, jotka sopivat hilloon paremmin kuin hyvin. Viime kesänä tein havainnon, että piparminttua myydään taimena ja pitihän sitä ostaa koemielessä. Elämys oli valtaisan hyvä ja myös tänä kesänä hankin taimen. Piparmintun lehtiähän syön yleensä sellaisenaan, mutta pitää nyt kokeilla mihin muuhun se sopii. Raikkaan viileän makuinen yrtti. Kannattaa kokeilla.


Eipä näytä kovin houkuttelevalta, mutta hyvää oli.

Hillo oli suunmukaista, mutta likööristä ei ole vielä tietoa. Sen pitää antaa tekeytyä ensin purkissaan noin 3 kuukautta ennen kuin sitä voi alkaa koemaistelemaan. En itse ole varsinaisesti kovin suuri liköörin ystävä, mutta pitihän se kokeilla, mitä tuleman pitää. Josko tuo nyt onnistuisi, niin voisi harkita antaa sellaista vaikka jollekin joululahjaksi. Aineena tässä oli sokeria, raparperinpaloja ja viinaa, jotka ladottiin purkkiin kerroksittain. Sitten annettiin ensin seistä huoneenlämmössä pari päivää ja käänneltiin välillä niin, että sokeri liukeni. Lopuksi se laitettiin pimeään paikkaan (vaikka komeroon) tekeytymään ja odottamaan parempia aikoja.




Kävimme myös miehen kanssa yhtenä iltana vanhempieni mökillä saunomassa. Mökille on meiltä vain pieni matka, joten sinne voi hyvin poiketa iltasella saunomaan. Mies oli innokkaana ottamassa myös virvelin mukaan, että voisi sitten virvelöidä sillä aikaa, kun sauna lämpenee. Mie vähän epäilin, että kannattako sen alkaa virvelöimään, jos tuleekin kaloja ja ne pitäisi sitten peratakin vielä. Kello oli lähtöhetkellä jo aika paljon ja seuraavana aamuna piti lähteä aikaisin töihin. No, hää otti virvelin mukaan ja voitte kuvitella kuin kävi. Sauna laitettiin lämpenemään ja hää meni kalastamaan. Ei menny ees viittä minuuttua, kun laiturilta kuului jo, että tuo haavi. Eipä hää sit enää virvelöinykää enempää. Siinä olikin seuraavan päivän ateria. :D

Hauki on kala


Kotona sitten mies perkasi ja putsasi hauen fileiksi, laittoi niiden päälle merisuolaa ja fileet menivät jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää. Sitten ne päätyivät grilliin halsterin välissä ja hyvää oli. Hauki ei kylläkään oo mitään kiireisen ihmisen ruokaa, koska ruotoja oli paljon. Onko tää nyt sitä paljon mainostettu lähiruokaa? ;)

Apuri ilmaantui oitis paikalle, kun kalaa alettiin perata



Mökillä saunassa käynti on ollut aina yhtä mukava elämys. Löylyt ovat hyvät ja uimaan pääsee helposti. Mökki ja sauna ovat hyvin perinteisiä. Ei sähköjä eikä vesijohtoa. Saunassa on puukiuas, jonka yhteydessä on vesisäiliö, millä saa lämmitettyä pesuvedet, jotka kannetaan ämpäreillä järvestä. Pesuvedet sitten sekoitellaan vesisäiliön kuumasta vedestä ja järven kylmästä vedestä. Näin on toimittu aina pienestä pitäen, kun mökillä oon käynyt. Yllättävää on, kuinka vähällä vesimäärällä sitä mökillä tulee peseydyttyä. Puolitoista ämpäriä eli n.15 litraa riittää hyvin, vaikka kotona sitä tuleekin läträttyä aina paljon enemmän. Tällä mökkireissuilla myös ilma suosi. Itikoita olisi toki voinut olla vähemmän, mutta kyllä kelpasi uida tällaisessa maisemassa. :)



Mökkireissulle sisältyi myös vielä yksi elämys. Keräsin nimittäin mökin pihapiiristä kuusenkerkkiä, joista valmistin kotona kuusenkerkkäsiirappia  ja -juomaa. Kuusenkerkkäaika alkaa olla kohta jo ohimennyttä, joten nyt oli viimeiset hetket tehdä siitä kokeiluja. Keräilin pienistä kuusissa niiden uusia n. 2cm vaalean vihreitä kasvustoja, jotka sitten kotona huuhtelin hyvin ja jatkojalostin.




Kuusenkerkkäjuoman valmistin suurin piirtein seuraavasti. Huuhtelin noin 2 litraa kuusenkerkkiä ja laitoin ne ämpäriin. Kaadoin sinne 4litraa kiehuvaa vettä ja 25g sitruunahappoa. Siruunahappoa sai apteekista. Sekoitin ne ja annoin olla seuraavaan päivään pöydällä. Sitten siivilöin kuusenkerkät pois, lisäsin 6dl sokeria, kiehautin, annoin jäähtyä ja pullotin sen. Juoma onnistui tosi hyvin ja mieskin suostui maistamaan sitä, vaikka ensin epäilikin. Siitä tuli hyvää, jopa niin hyvää, että piti käydä keräämässä lisää kerkkiä ja valmistaa sitä lisää. Maku juomassa oli kirpsakka ja laimensimme sitä vissyvedellä, jolloin maku tasaantui ja siitä tuli vielä parempaa. Vähän kuin olisi syönyt kirpeitä hedelmäkarkkeja. Tykättiin kyllä molemmat. Hyvä kokeilu!

Siirappiin meni enemmin aikaa. Huuhtelin n.2 litraa kerkkiä ja laitoin ne kattilaan, jossa oli n.3 litraa vettä. Annoin seoksen kiehua pari tuntia ja siivilöi kerkät pois. Lisäsin sokeria 8dl ja annoin seoksen kiehua vielä tunnin. Sitten pullotin seoksen kuumana pulloon, jonka olin huuhdellut kiehuvassa vedessä, jotta mahdolliset bakteerit katoaisivat. Seos olisi saanut kiehua vielä kauemmin. Ohjeesta luin, että jos seosta keittää kauemmin, niin siirapista tulee kiinteämpää ja jäykempää. Halusin notkea tavaraa, koska aioin pullottaa sen. Nyt siitä tuli kyllä liian lirua, mutta tulee ainakin hyvin ulos pullosta. Sitä voinee käyttää talvella yskänlääkkeenä. :)



Sellaisia kokeiluja. Nyt meen pihatöihin. Hyvää viikonalkua!