Kivikkokasvipuutarha

Alkuviikosta täällä meillä kävi erityinen vieras, sillä talon entinen omistajarouva oli täällä käymässä. Hän ei ollutkaan viime syksyn talon myynnin jälkeen käynyt täällä ja halu päästä käymään oli suuri. Ehtihän hän asua täällä 60 vuoden ajan. Olin siirtänyt vierailua, sillä itsestäni olisi ollut mukavampi, että remontti olisi ollut valmis ja pihakin jo hyvässä hoidossa. Nyt remonttitarvikkeita on ympäriinsä ja nurmenleikkuri sanonut sopimuksensa irti. Nyt kaikki oli täällä vielä vaiheessa, mutta eipä se loppupeleissä haitannut mitään. Oli hyvin mukavaa jutella rouvan kanssa ja kysellä kaikkea taloon liittyvää. Hän myös mielellään muisteli menneitä ja kertoi asioista. Kiertelimme myös pihalla ja hän kertoi eri kasveista, mitä missäkin on ollut. Hän on ollut hyvin innokas puutarhanhoitaja ja sanoi, että pihasta on olemassa kasvikarttakin, johon on merkattu tarkkaan kaikki pihan kasvit. Seuraavalla tapaamiskerralla hän lupasi esitellä sitä. Salainen toiveeni on, että saisin siitä kopion itselleni, sillä sitten karttaa voisi tutkia jatkossa kotonakin. Luulen kyllä, että kopiointi onnistuu.

Olenkin jo aiemmin maininnut, että pihalla on mäennyppylä, jossa aiemmin on ollut kivikkokasvipuutarha. Mäeltä löytyy edelleen paljon eri kasveja, joskin heinikko ja sammal ovat ottaneet valtaa siellä. Entinen omistaja muisteli kaiholla vanhaa kivikkokasvipuutarhaansa ja sitä, kuinka tärkeä se oli hänelle ollut. Hän kertoi, että oli joskus kesäaamuisin käynyt aikaisin ajelemassa autolla ja etsimässä kiviä reunustamaan mäen ja sen rinteen kukkapenkkejä. Kaikki pengerkivet hän oli yksitellen asetellut sinne. Nyt pengerryskiviä tosin ei näkynyt enää missään, mutta hän selitti miten pengerrukset olivat olleet. Vieraiden lähdettyä aloin tutkimaan rinnettä ja sieltähän niitä pengerryskiviä alkoikin löytyä sammaleen alta. Voi sitä ilon hetkeä. Kaivelin kiviä esiin kuin joku hullu, sillä halusin saada niitä näkyviin. Jos olisin jo aiemmin tiennyt, että rinteessä on selvät pengerryskivirivit olemassa, niin olisin jo aikoja sitten kaivanut niitä esiin. Nyt, kun kiviä paljastui, rinnekin alkoi jo näyttää hoidetummalta kuin ennen. Se, jos mikä tuntui hyvälle. Entinen omistaja hieman kaihoisasti totesi, ettei rinteestä taida enää saada mitään, mutta kyllä saa. Nyt tuli oikein palava halu palauttaa se takaisin entiseen loistoonsa. Onneksi on koko kesäloma aikaa puuhastella siellä, sillä kivien esiinkasvamista riittää. Tää oli vasta alkua.

Osa rinteestä alhaaltapäin

Pengerrystä rinteessä

Takaosan kivet ovat vielä sammaleen alla

Kivikkokasveja paljastui heinikon ja sammaleen alta

Vierailukäynnin yhteydessä myös pari kasvia sai nimen. Alla olevaa kasvia olen itse ja kaikki täällä vierailulla käyneet epäilleet myrkylliseksi jättiukonputkeksi, joka aiheuttaa osuessaan iholle palovammoja tai ihottumaa. Aiemmin kasvista on näkynyt vain lehdet, joten olen halunnut uskoa, että se on vain joku muu myrkytön putkikasveihin kuuluva kasvi. Nyt kasvi on alkanut kukkimaan ja päättelin netin kuvien perusteella sen olevan väinönputki, jota voi syödä ja joka auttaa erityisesti vatsavaivoihan. Entinen omistaja ei muistanut kasvin nimeä, mutta hän sanoi, ettei kasvi ole myrkyllinen. En nyt ole vielä ihan vakuuttunut kasvista, että alkaisin sitä syömään, mutta annan se kasvaa rauhassa. Kannattaa näköjään aina odottaa kasvin kukintaa ennen kuin tekee lopullisia ratkaisuja.

Väinönputkiko? 

Yksi ihmetys on ollut myös iso rykelmä tupsullisia vaaleanpunaisia kukkia. Keväällä laitoin kuvan tänne, kun lumen seasta pilkisti punaisia kasvin alkuja. Se oli juurikin tämä seuraava kasvi, jolle entinen omistaja kertoi nimeksi konnantatar. Empä ole moista koskaan missään nähnyt aiemmin.

Konnantatar

Kaupungissa käydessäni huomasin myös, että Prisman puutarhaosastolla oli alennuksessa puoleen hintaan kaikki hyötykasvit ja perennat. Sieltähän lähti sitten mukaan pari viiniköynnöstä ja muutama perenna. Perennat istutin jo tuonne rinteeseen, mutta ehkäpä pitää käydä hakemassa vielä jotain lisää nyt, kun innostuin kunnolla tonkimaan ja kaivelemaan. Viiniköynnökset hakevat vielä paikkaansa, mutta kyllä niille joku paikka löytyy, kunhan ensin vähän tuumailee.

Pihaintoilua muillekin!

Ps. Keittiön välitila kaakeloitiin tänään. Nyt puutu enää kuin sähköt, jääkaappi ja listat. Jippikajei!