Arkielämää

Huh hei, kun onkin vierähtänyt aikaa viime kerrasta. Blogin karu totuus paljastaa, että viime päivitys on tehty viime kesäkuussa. Paljon on tapahtunut ja paljon olisi ollut kirjoitettavaa, mutta kirjoittaminen on vain jäänyt. Menneitä muistellessa mietin, että blogia aloittaessa olimme juuri muuttaneet maaseudulle ja kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Joka päivä sai ihmetellä uusia asioita sekä hakea omaa tapaa elellä täällä. Blogin perustamisesta kuten myös täällä asumisesta on nyt jo tullut pari vuotta täyteen. Ensimmäinen vuosi täällä meni likimain kokoaika remontin keskellä ja siitä riitti blogiinkin kerrottavaa, kun piti kirjaa itselleen siitä miten eri vaiheet etenee. Sitä suuren remontin keskellä eloa ei kyllä ole päivääkään ikävä. Ai, että miten onkaan mukava nykyään istahtaa välillä illalla sohvalle ja avata telkkari. Monesti tulee mietittyä, mitä ihmettä me silloin tehtiin, kun olohuoneesta puuttui lattia ja paljon muuta. Sitä aikaa oli kuitenkin melkein vuosi. Remontin jälkeinen viime vuosi taas alkoi tasoittamaan elämää normaalimpaan suuntaa ja nyt elämä on tasoittunut arkiseen uraansa, jossa joka päivä ei tule uutta ja ihmeellistä eteen, mutta elämä on muutoin mukavaa.

Ehkäpä elämän arkipäiväistyminen on ollut syy siihen, ettei blogiinkaan ole tullut kirjoitettua. Myös se, että kun aikaa kuluu viime kirjotuksesta enemmän, tulee isompi kynnys myös alkaa kirjoittamaan mitään. Nykyisin elämä sujuu arkisesti, mutta mielestäni juuri arkielämän mukavat puuhat ovat sitä, mitä ihminen tarvitsee elämäänsä. Toki välillä voi irrotella ja tehdä jotakin erityisempää, mutta muutoin miulle riittää ihan perusarki, josta saa nauttia. Tärkeimpänä arkipäivän ihmetyksenä meille on viime päivityksen jälkeen muuttanut toinen kissa. Aiemmin meillä on ollut vain Manu -kissa, mutta viime kesänä päätimme ottaa myös toisen kissan. Miina -kissa tuli meille vajaan vuoden ikäisenä ja sopeutunut osaksi meidän arkea hyvin. Manun kanssa he ovat ystävystyneet vähitellen. Vielä ei sentään toisen turkkia pestä eikä nukuta vierekkäin, mutta yhdessä elellään. Manu on aika juro, mutta Miina on innokkuudellaan saanut myös Manun leikkeihin mukaan. Välillä pitää toki huitoa tassuillakin, mutta se on ilmeisesti heidän jotakin leikkimistä. Ihania otuksia molemmat :)

Manu

Miina

Viikonloput kuluvat meillä pääasiassa kotipuuhissa ja kotona riittää tekemistä niin sisällä kuin ulkonakin. Näin talvisin ulkohommiin on kuulunut puiden kaataminen ja niiden tekeminen polttopuiksi. Tiluksemme on sen verran reilun kokoinen, että puunkaatohommaa ja siistimistä riittää vielä moneksi vuodeksi eteenpäin. Se on hyvä, sillä puuta menee talvessa lämmitykseen paljon. Viime talvena laskimme, että puuta pitää varata vuodeksi n. 30mottia, että ne riittävät päivittäiseen lämmittämiseen. Talvella pannuhuoneen kattilaa saa lämmittää joka päivä, kun taas kesällä riittää pari kertaa viikossa. Puusavotan hommat ovat jakautunut niin, että mies kaataa puut ja pilkkoo ne ja mie korjaan risut ja pienet rungot kasaan. Ollaan varmaan aivan sekaisin molemmat, mutta tykätään kummatkin tehdä puusavotta hommia. Mikä onkaan mukavampaa, kun se, että saa olla raittiissa talvi-ilmassa, saa hyötyliikuntaa ja näkee kuinka maisema siistiytyy. Bonuksena tulee vielä polttopuut.

Muutoin elämään kuuluu kevään ja kesän odotusta. Kaupoista on tullut hamstrattua jo kukkien ja kasvisten siemeniä ja tulevia pihahommia on pitänyt jo alkaa suunnitella. Syksyllä istutin pihalle myös paljon kukkasipuleita ja toivon, ettei ystävämme myyrät ole syöneet kaikkia talven aikana vaan keväällä saisi nauttia kukkaloistosta. Kuvia olisin halunnut laittaa tähän päivitykseen lisää, mutta tuli teknisiä ongelmia. Kissat saavat siis hoitaa kuvallisen osuuden tässä päivityksessä. Palataan! :)