Kivinavetan rauniot ja puusavottaa

Viikonloppuna oli aivan loistava keli ulkohommille ja niinhän niitä tuli sitten tehtyä. Toisaalta sisälläkin olisi ollut hommia, mutta aurinkoisilla pakkaskeleillä on suorastaan rikos olla sisällä. Sisähommina olisi ollut meidän päämakuuhuoneen remontointi, jota aloiteltiin jo uuden vuoden jälkeen. Makuuhuoneessa ei sinällään ollut aiemminkaan erityistä vikaa, mutta halutaan kuitenkin uusia siellä pintamateriaalit nyt, kun on vielä aikaa. Keväällä ja kesällä tulee olemaan todennäköisesti kiireempää, joten remontti pitäisi nyt ennen kevättä saada valmiiksi. Huoneesta on poistettu jo vanhat tapetit ja kitattu ja hiottu seinistä reiät ja viat sekä ikkunat ja oven karmit hiottu karheaksi, kattolevyt poistettu sekä puulattia on hiottu isolla hiomakoneella. Nyt pitäisi vain viimeistellä lattian hionta, lakata lattia, maalata pintoja sekä tapetoida ja kiinnittää listat ja kattopanelit, mutta jotenkin tuo remontointi ei nyt ole innostanut kumpaakaan. Viikonloppuisin olisi hyvää aikaa edistää remonttia, mutta jotenkin on ollut nyt paljon kivempi lähteä ulkotöihin kuin olla sisällä. No ei se auta. Pakko se on alkaa remonttiakin jatkamaan joku päivä taas, mutta siihen ei alettu vielä tänä viikonloppuna. Ulkotyöt kutsuivat.

Tänä viikonloppuna oli ohjelmassa kaataa muutama liian lähellä riiheä kasvava puu, polttaa siitä tulleita risuja sekä hakea polttopuita varastoon kauempana olevasta riihestä. Toinen puista, kuvissa näkyvä koivu on ilmeisesti alkanut aikanaan kasvaa riihen alta ja nyt se oli osittain jäänyt jo seinään kiinni. Riihen seinustalta kulkee kylätie, joten saimme apuvoimia vahtimaan tietä puiden kaatamisen ajaksi, ettei kukaan aja suoraan kaatuvan puun alle. Ei olisi ennakkoon uskonut kuinka paljon risuja tulee kahdesta isosta puusta ja muutamasta pienestä. Risuja piti ajaa kaksi traktorin peräkärristä pois. Tässä ennen ja jälkeen. Muutos on sinällään pieni, mutta nyt kestää riihen seinä paremmassa kunnossa, mikä oli homman tarkoituskin.

Tässä on kuvia myös meidän tontillamme olevasta kivinavetan rauniosta, joka on rakennettu vuonna 1909. Raunio ei ihan suoranaisesti oli meidän pihapiirissä vaan pellon toisella puolella, joten raunion siistimisellä ei ole ollut kiirettä tai niin väliä. Raunio on entinen navetta ja se on poistunut varsinaisesta navettakäytöstä 50-60-luvulla. Raunion muurit ovat mahtavat ja jykevät n. 3m korkeat. Rauniossa on maapohja ja sen sisälle on ehtinyt kasvaa vuosien aikana hirveä viidakko ja myös muurin päälle on kasvanut peräti isoja puita. Tänä talvena oli vuoro siistiä raunion sisustan kaikki puut pois. Myös kaikki muurin päällä kasvaneet puut kaadettiin, koska hyväähän se ei muurille tee, jos puu kasvattaa sen koloihin juuriaan. Tämä urakka tehtiin kylläkin jo uuden vuoden jälkeen eikä nyt viikonloppuna, mutta tässä tietoa tästäkin projektista. Nyt pitäisi keksiä, josko kivirauniolle saisi jotakin järkevää käyttöä. Navetan korjaaminen entiselleen olisi tietysti parhainta, mutta katsotaan sitä seuraavan kymmenen vuoden aikana, jos aikaa riittää. Nyt voisi tehdä pienemmän mittakaavan muutoksia, kuten istuttaa villiviiniä ja muita köynnöksiä kiipeilemään muurin seinämiä pitkin ja tehdä vaikka grillipaikan muurin sisälle. Tulevaisuus näyttää. Tässä ennen ja jälkeen kuvia.

Muurin päällä kasvava kuusi

Apukissa menossa mukana 

Tämän talven juttu on ollut myös kokeilla kalastamista iskukoukuilla. Miun eno on ollut jo vuosia innokas kalastamaan iskukoukuilla, joten mies kysyi häneltä, josko eno voisi neuvoa pyyntitavan myös hänelle. Muutamia viikkoja sitten he kävivät yhdessä laittamassa pyydyksiä ja sen jälkeen mies on nyt viritellyt iskukoukut itsekseen. Mie oon ollut mukana "avustamassa" eli vain ihmettelemässä. Pyydyksiä on nyt lähijärvessä, jonne n.300m matka taittuu peltojen poikki kävellen. Järveen on laitettu neljä iskukoukkua ja yksi koukuista on hyvin onnistuneessa kohdassa ja pyydykseen on tarttunut parin viikon aikana jo kolme haukea. Muut koukut ovat olleet tyhjiä, mutta ehkä ihan hyvä vaan. Pitää ehtiä syömään kalat, mitkä pyydystää. Tässä tämän päivän saalis. :)

Luminen hauki

Viikonloput menevät aina nopeasti ja huomenna paluu arkeen. Palataan! :)

Arkielämää

Huh hei, kun onkin vierähtänyt aikaa viime kerrasta. Blogin karu totuus paljastaa, että viime päivitys on tehty viime kesäkuussa. Paljon on tapahtunut ja paljon olisi ollut kirjoitettavaa, mutta kirjoittaminen on vain jäänyt. Menneitä muistellessa mietin, että blogia aloittaessa olimme juuri muuttaneet maaseudulle ja kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Joka päivä sai ihmetellä uusia asioita sekä hakea omaa tapaa elellä täällä. Blogin perustamisesta kuten myös täällä asumisesta on nyt jo tullut pari vuotta täyteen. Ensimmäinen vuosi täällä meni likimain kokoaika remontin keskellä ja siitä riitti blogiinkin kerrottavaa, kun piti kirjaa itselleen siitä miten eri vaiheet etenee. Sitä suuren remontin keskellä eloa ei kyllä ole päivääkään ikävä. Ai, että miten onkaan mukava nykyään istahtaa välillä illalla sohvalle ja avata telkkari. Monesti tulee mietittyä, mitä ihmettä me silloin tehtiin, kun olohuoneesta puuttui lattia ja paljon muuta. Sitä aikaa oli kuitenkin melkein vuosi. Remontin jälkeinen viime vuosi taas alkoi tasoittamaan elämää normaalimpaan suuntaa ja nyt elämä on tasoittunut arkiseen uraansa, jossa joka päivä ei tule uutta ja ihmeellistä eteen, mutta elämä on muutoin mukavaa.

Ehkäpä elämän arkipäiväistyminen on ollut syy siihen, ettei blogiinkaan ole tullut kirjoitettua. Myös se, että kun aikaa kuluu viime kirjotuksesta enemmän, tulee isompi kynnys myös alkaa kirjoittamaan mitään. Nykyisin elämä sujuu arkisesti, mutta mielestäni juuri arkielämän mukavat puuhat ovat sitä, mitä ihminen tarvitsee elämäänsä. Toki välillä voi irrotella ja tehdä jotakin erityisempää, mutta muutoin miulle riittää ihan perusarki, josta saa nauttia. Tärkeimpänä arkipäivän ihmetyksenä meille on viime päivityksen jälkeen muuttanut toinen kissa. Aiemmin meillä on ollut vain Manu -kissa, mutta viime kesänä päätimme ottaa myös toisen kissan. Miina -kissa tuli meille vajaan vuoden ikäisenä ja sopeutunut osaksi meidän arkea hyvin. Manun kanssa he ovat ystävystyneet vähitellen. Vielä ei sentään toisen turkkia pestä eikä nukuta vierekkäin, mutta yhdessä elellään. Manu on aika juro, mutta Miina on innokkuudellaan saanut myös Manun leikkeihin mukaan. Välillä pitää toki huitoa tassuillakin, mutta se on ilmeisesti heidän jotakin leikkimistä. Ihania otuksia molemmat :)

Manu

Miina

Viikonloput kuluvat meillä pääasiassa kotipuuhissa ja kotona riittää tekemistä niin sisällä kuin ulkonakin. Näin talvisin ulkohommiin on kuulunut puiden kaataminen ja niiden tekeminen polttopuiksi. Tiluksemme on sen verran reilun kokoinen, että puunkaatohommaa ja siistimistä riittää vielä moneksi vuodeksi eteenpäin. Se on hyvä, sillä puuta menee talvessa lämmitykseen paljon. Viime talvena laskimme, että puuta pitää varata vuodeksi n. 30mottia, että ne riittävät päivittäiseen lämmittämiseen. Talvella pannuhuoneen kattilaa saa lämmittää joka päivä, kun taas kesällä riittää pari kertaa viikossa. Puusavotan hommat ovat jakautunut niin, että mies kaataa puut ja pilkkoo ne ja mie korjaan risut ja pienet rungot kasaan. Ollaan varmaan aivan sekaisin molemmat, mutta tykätään kummatkin tehdä puusavotta hommia. Mikä onkaan mukavampaa, kun se, että saa olla raittiissa talvi-ilmassa, saa hyötyliikuntaa ja näkee kuinka maisema siistiytyy. Bonuksena tulee vielä polttopuut.

Muutoin elämään kuuluu kevään ja kesän odotusta. Kaupoista on tullut hamstrattua jo kukkien ja kasvisten siemeniä ja tulevia pihahommia on pitänyt jo alkaa suunnitella. Syksyllä istutin pihalle myös paljon kukkasipuleita ja toivon, ettei ystävämme myyrät ole syöneet kaikkia talven aikana vaan keväällä saisi nauttia kukkaloistosta. Kuvia olisin halunnut laittaa tähän päivitykseen lisää, mutta tuli teknisiä ongelmia. Kissat saavat siis hoitaa kuvallisen osuuden tässä päivityksessä. Palataan! :)

Pihatöitä, kesäkukkia ja salaojien virittelyä

Voi, kun aika vierähtää nopeasti. Paljon on tapahtunut ja tekemistä on riittänyt. Valokuvia tulee aina napattua kaikista puuhailuista, mutta nettiin ne eivät ole ennättäneet. Mutta nyt ennättää. Viime päivityksessä ihmettelin, kuinka kevät tulee nopeasti ja kelit olivat tavanomaista lämpimät. Siihen se lämmin aalto sitten jäikin. Kevät on ollut kylmä ja pahasti myöhässä muihin vuosiin verrattuna. Joitakin lämpimiä päiviä on toki ollut, joina on voinut pihatöitäkin tehdä t-paidassa, Shortsikelejä ei vielä ole ollut tarjolla. Tänään on kesäkuun 2.päivä ja ulkona on meillä 5astetta lämmintä. Olen tehnyt paljon kesäkukkahankintoja ja siirtänyt ne sitten yöksi sisälle, jos on luvattu kylmä yö. Aikamoista siirtelyä on ollut siis tarjolla. Tänään en jaksanut kukkia viedä edes takaisin ulos, kun ilma oli mitä oli. Ihan sama, vaikka ovat tänään sisällä. Katsotaan huomenna niiden ulkoilua uudelleen, jos ilma olisi jo parempi. Alla olevassa kuvassa on osa kukista. Takavarastossa on vielä lisää. Onneksi on toinen ovi, mistä kulkea taloon. :D

Tässä vielä muutama kuva kesäkukkaistutuksista. Onko kellään muulla sellaista ongelmaa kesäkukkien kanssa, että ensin puutarhalla hullaantuu ja ostaa ilman mitään tarkkaa suunnitelmaa taimia. Kotona sitten tuskailee, että mitkä kukat sitä nyt iskisi samaan astiaan, kun tuntuu, ettei mitkään sovi keskenään yhteen. Pienen säätämisen jälkeen lopputulos on kuitenkin ihan hyvä ja kaikki kukat ovat löytäneet itsensä ruukkuun.

Sekalainen seurakunta

Leijonankitaa, lobeliaa, miljoonakelloa ja neilikkaa

Ruusuliisa

Puutarhalta valmiina ostettu miljoonakelloamppeli 

Pihallakin on tapahtunut paljon. Puskia on leikattu, maata myllätty, kukkapenkkejä kaiveltu, perennoja istutettu, kukan siemeniä kylvetty, pelto äestetty kahteen kertaan, muutaman rivin mansikkamaa perustettu ja kasvihuoneelle kaivettu pohja ja siihen tuotu kasa hiekkaa. Nyt hiekkaa tampataan ja annetaan painua ja sitten pitäisi rakennella siihen kasvihuone. Kasvihuoneen teosta sitten lisää, kun edistystä tapahtuu. Viime viikolla leikkasin myös ensimmäistä kertaa nurmikon. Nurmikko kasvaa täällä vauhdilla ja nyt se olisi taas jo ajon tarpeessa. Myös perunat istutettiin viime viikolla. Maahan meni Annabelleä 10kg ja Mozarttia 5kg kätevästi perunanistutuskoneen avulla. Toivotaan, että satoa saadaan ja että se on laadukasta. Kissa on pyydystänyt pellolta valtavasti vesimyyriä, joten voi olla, että osasta perunoita on jokunen vesimyyrä taas käynyt haukkaamassa palan. Myyrät voi ainakin tällä hetkellä mellastaa pellolla, kun herra kissa vain lepuuttaa tassuja ja nukkuu sisällä. Liian huono keli vissiin ulkoilla ja "olla töissä".  ;)

Viime viikonloppuna pellon puolista osaa pihaa kaiveltiin vähän enemmin ja järeämmällä kalustolla, kun talon viereen asennettiin muutama uusi salaojaputki. Keväisin ja varsinkin syksyisin on ollut ongelmana se, että talon yläpuolella pellon laidassa oleva oja on aina lähes täysi. Vettä on myös jäänyt talon päätyyn ihan lammikoksi asti. Nyt pellon ylälaidan salaojakaivosta lapioitiin pohjalle vuosien aikana kertynyttä liejua pois ja asennettiin uudet putket pellon laitaan sekä talon päätyyn, joten toivotaan, että syksyllä on talon lähellä kuivempaa kuin aiemmin. Emme siis kaivaneet talon seinustoja auki ja asentaneet patolevyjä tai salaojia niin lähelle taloa, vaan putket tulivat hieman kauemmaksi. 

Uuden putken kohta määräytyi vanhan putken mukaan. Vanha salaojalinja lähtee yläojan luona olevasta salaojakaivosta ja putkea kaivettiin näkyviin ja tarkistettiin sen kunto. Salaojaputkisto oli n. metrin syvyydessä ja mitään näkyvää vikaa ei ollut. Vanha salaojitus oli tehty n.30cm tiiliputkipätkillä, joita on ennen käytetty yleisesti, ei toki enää pitkään aikaan. Vanhaa linjaa kaivettiin niin pitkälle(n.60m), että vastaan tuli vuokrapelto. Vanha salaoja jatkui vuokrapellon alla päättyen pellon alalaidan kaivoon. Vuokrapellon laidalla rikoimme yhden tiiliputken ja kokeilimme valuttaa letkulla vettä putkistoon ja sehän toimi ja virtasi loppuputkistoa pitkin alakaivoon. Uuden salaojaputken pystyi siis yhdistämään vanhaan linjastoon. Tähän keksittiin ratkaisuksi y-haara, jolla yhdistimme vanhan tiilisalaojan ja uuden muovisen jatkamaan matkaa samassa linjassa vuokrapellon alla. Tällöin samassa kohtaa kulkee nyt kaksi salaojaa. Uusi ainakin varmuudella toimii, mutta myös vanha jätettiin paikoilleen. Kaivurikuskimme kyseli, etteikö meillä olisi jossakin jemmattu vanhoja tiiliputkia ja tiilistä y-haaraa, jolla yhdistäminen sujuisi parhaiten. Tiiliputkia on iso kasa riihessä ja suureksi yllätykseksi sieltä löytyi juurikin tuo tarvittava tiilisalaojaan tarkoitettu y-haara kappale. Toinen y-haara (muovinen) yhdistää sitten alla olevassa kuvassa olevan täysin uuden salaojalinjan pellon linjaan. Alakuvan kaivannon kohdalla salaojaa ei siis ole aiemmin ollut. Olikohan nyt mahdollisimman monimutkaisesti selitetty. No, tässä muutama kuva operaatiosta. 

Tähän päätyyn kertyi aina vettä -
salaojalinja jatkuu talon kulmalta oikealle

Kaivinkoneella homma hoitui kätevästi

Tiiliputkia, ne jäivät maahan ennalleen

Uusi muovinen salaojaputki

Sitten vain maat takaisin paikoilleen ja homma oli siinä. Toivotaan, että syksyllä on kuivaa talon lähistöllä.

Tänään, kun ollut kolea ilma ulkona on ollut hyvää aikaa leipoa. Tein jopa leivinuuniin tulet, kun talon lämmitys on ollut nyt pois päältä ja lämpötila sisällä oli hieman viileä. Tässä päivän tuotokset. Porkkanapiirasta ja kinkkupiirasta leivinuunissa paistettuna sekä hellalla tehty kanakeitto. Bon apetit!

Nyt hyvää viikonloppua! Yritän olla ahkerampi kirjoittaja! :)

Pajunkissoja

Kevät on saapunut huomaamatta myös näille kulmille. Muutamia viikko sitten huomasin jo, että navetan seinustan kukkapenkistä oli noussut kasvien alkuja. Silloin tuntui aivan liian aikaiselta aloittaa kevättä ja siksipä peittelinkin alut havuilla, jos tuleekin vielä kylmiä aikoja. Lumet ovat hävinneet kovaa vauhtia ja nyt olen huomannut kasvien alkuja myös muista kukkapenkeistä. Nyt on vasta huhtikuun ensimmäinen viikko, mutta kai se pitää hyväksyä, että kevät on jo pitkällä. Olen jopa haravoinut nyt muutamia kertoja, mutta maa on aika märkä vielä, joten pitänee odotella hetki ennen kuin pääsee kunnolla pihatöihin. 

Muutoin elämä on sujunut hyvin ja aika mennyt vauhdilla. Elämään on kuulunut lähiajat lähinnä innokasta opiskelua, taimien kasvatusta ja polttopuiden tekoa. Aloitin myös rapsuttelemaan navetan ovien ja ikkunoiden sekä autotalli-aittarakennuksen seinän maalipintoja, koska maalipinta hilseilee niissä kummassakin pahasti ja pinnat pitää kunnostaa. Autotalli-aittarakennuksen maalin rapsutuksen yhteydessä sitten paljastui, että seinässä oli lahoa ja maalauksen sijaan pitääkin uusia autotallin kohdalta koko ulkovuori. Autotallin kohta rakennuksesta oli eristetty kivivillojen ja muovin kanssa eikä seinässä ollut tuuletusrakoa. Siinä syy laholle. Kannattaa siis alkaa tekemään pientä pintaremonttia niin homma lähtee lapasesta. No, onneksi ei sentään ollut talon ulkoseinä. Silloin olisi voinut harmittaa enemmän. Kerron koko hommasta toisessa postauksessa tarkemmin. Kyseinen rakennus näkyy alempana olevassa pihakuvassa.

Nyt kevään odotukseen liittyviin juttuihin. Bongasin tuolta peltojemme reunoista pajunkissoja ja niitähän piti käydä sieltä leikkailemassa pihan koristukseksi. Kohtahan se on jo pääsiäinen, joten ajankohtaisuutta parhaimmillaan. Pajunkissat ovat mielestäni oiva koriste ulos näinä aikoina, kun talven kanervat pitää heittää kompostiin, eikä kesäkukkia vielä voi ulos laittaa. Kaikenpäällisiksi pajunkissat ovat ilmaisia. Pitää vain muistaa kysyä maanomistajan, jos niitä jonkun muun mailta keräilee. Tuskin kellään on pajujen keräystä vastaan, mutta kuitenkin. 

Tien laidan koristukseksi

Terassilla romuastiassa metallikukon kanssa

Koristeena myös emalikattilassa kurjen kanssa

Pajunkissat sopivat myös tulppaanien kanssa

Pääsiäinenkin on jo kohta ovella ja tykkään, että aika näkyy myös kotona. Vaikka meillä ei lapsia olekaan, niin tykkään laitella kaikenlaisia pääsiäiskoristeita ja nyt olohuoneen pöytää koristaa tällainen viritelmä. Keraamiset pääsiäismunat ovat Pentikistä muutama vuoden takaa ja pupu ostettu äskettäin Prismasta. Kuvassa olevat karkit eivät kipossaan kauaa olleet. Onneks ehdin napata kuvan ennen kuin ne olivat hävinnneet parempiin suihin. Narsissin sain vierailta lahjaksi ja nyt kukinnan jälkeen istutan sen ulos kukkapenkkiin. :)

Pääsiäistä odotellessa

Lähikuvaa

Pääsiäisen odotuksen lisäksi miehellä oli synttärit viikonloppuna. Synttäreiden kunniaksi kävin tilaamassa kakun, joka oli sekä ulkonäöllisesti upea että aivan mahtavan makuinen. Lisäksi miehen äiti toi vielä pari muuta kakkua, joten syötävää on riittänyt vielä tähän seuraavaan viikkoon saakka. Vieraita meillä kävi muutama, joten mitään isoja pippaloita ei pidetty.

Kakkukauneutta

Juhlapöydän antimet

Tässä vielä ajankohtaiset kuvat pihalta. Aika ankealta näyttää, kun kasvit ovat vielä uinumassa. Kuukauden päästä on jo ehkä ihan erinäköistä. 

Kunnostusta kaipaava autotalli-aittarakennus oikealla

Omenapuut, iso kukkapenkki ja mäennyppylä 

Sellaista täällä tällä kertaa. Lauantaina luvassa olisi Kevätmessut, joten saa nähdä mitä siellä on luvassa. Palataan! :)

Polttopuun tekoa - Hakkipilke silmän ilo

Tämä talvi onkin mennyt näppärästi polttopuita tehdessä. Kaikki ylimääräinen aika (ai mikä) on mennyt puiden parissa. Jonkun toisen mielestä kuulostaa varmaan ankealta, mutta meille tekeminen on ollut sopivaa puuhaa. Hermot varmaan menisivät ja järki lähtisi, jos työstä ei tykkäisi. Sen verran paljon tuota puuhommaa on ollut. Miun mielestä puiden tekeminen on ollut hyvää hyötyliikuntaa raikkaassa ulkosäässä. Mielummin mie kannan ja raahaan puita, kun meen vaikka kuntosalille. Samalla näkee oman työn lopputuloksen ja voi viettää laatuaikaa miehen kanssa. No joo, välillä on kyllä ollut puusavotassa sellainenkin olo, ettei millään jaksaisi, mutta siinä sitä on puuhasteltu kuitenkin parhaansa mukaan. Yleensä puutöihin ollaan ehditty viikonloppuisin, joskus myös arki-iltaisin. Hyvin moni viikonloppu on tänä talvena mennyt niin, että aamulla herätään milloin herätään, kiireettömän aamupalan jälkeen lähdetään aamupäivällä hommiin, sitten välillä syömään ja päiväkahville ja takaisin puuhiin kunnes tulee pimeä. Nyt kevättä kohti mennessä päivä on pidentynyt, mikä on tiennyt myös sitä, että hyvää työaikaa on tullut lisää.

Tuossa jokunen aika sitten laitoinkin, että ollaan kaadeltu puita aiemmin pusikkona olleesta rannasta ja peltojen reunoista. Nyt puuta on tehty lisää ja nyt ollaan jo siinä pisteessä, että lähes kaikki suunnitellut puut on kaadettu ja myös polttopuita on alkanut syntyä. Vielä on muutama pellon reuna siistimistä vailla, mutta onneksi ei ole paljoa. Puiden rangat on koottu kasalle ja tässä on lopputulosta. Puiden rankojen kulljetuksessa meillä on ollut apuna vinssi ja sen vaijeri, jolla puut on hinattu pinoissa kuormaliinoilla sidottuna rannasta rinnettä pitkin pellon reunaan. Siitä puut on nostettu käsin traktorin perässä olevaan tukkirekeen ja viety vanhan viljakuivurin/riihen eteen, jossa varsinainen puiden pilkkominen tapahtuu.

Vinssi

Tukkireki odottaa rankoja

Lastaus käyntiin

Kuorma valmis ja menoksi

Kuorma purettu isoon kasaan

Pikkurankaa kasassa

Isompia pöllejä

Tänä talvena ollaan tehty myös uusi laitehankinta meille. Polttopuuta pitää tehdä ensi talveksi aivan hirveä kasa ja nyt ollaan laskettu, että puuta palaa noin 3 heittomottia kuukaudessa, mikä tarkoittaa noin kahta auton peräkärrillistä puuta per kuukausi. Tänä talvena puuta on pitänyt ostaa lisää, mutta toivotaan, että ensi talvi menee omavaraisesti puun suhteen. Rankojen sahaaminen moottorisahalla pätkiksi ja halkominen kirveellä vie aikaa ja voimia, joten päätettiin helpottaa hommaa. Mies löysi netistä käytetyn Hakkipilke -merkkisen halkomakoneen ja se ostettiin, kun sattui vielä olemaan lähellä meitä. Kyseinen kone tulee traktorin perään kiinni ja traktori pitää olla käynnissä, jossa se toimii. Koneella on hyvin kätevää pätkiä rankoja ja halkaista puita. Isommait pölkyt joutuu kyllä pätkimään moottorisahalla ja halkaisemaan puoliksi kirveellä ennen kuin niitä voi halkomakoneella halkaista. Parhaimpia ovat noin käsivarren paksuiset koivurangat, jotka voi vain pätkiä koneella, eikä niitä tarvitse halkoa, vaan valmista polttopuuta tulee kerralla. Mie oon ihan tykästynyt tuohon puiden pilkkomiseen halkomakoneella. Samalla, kun mie oon pilkkonu puita pätkiksi, ni mies on voinu sahailla isoja puita pilkkupölleiksi tai kaataa lisää puita, ettei vaan rankakasa pääse pienenemään koskaan. Mies on myös hoitanut pätkittyjen puiden halkaisun koneessa olevan pyörivän halkaisuruuvin avulla.

Kahvasta kun vääntää, niin saha tulee esiin

Sahaus ja puu poikki

Koko laite komeudessaan

Halkaisuruuvi 

Työmaa

Sellaista hommaa täällä. Toivotaan, että rankakasat häviävät polttopuiksi tässä kevään aikana. Nyt on hyvää aikaa tehdä, kun ei vielä pääse pihatöihin ja toisaalta saa puut kuivumaan katon alle suojaan. Palataan! :)