Karjalanpiirakat leivinuunissa

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Miulla on ollut nyt joululoma, koska koulu jatkuu vasta ensi viikolla. En oo oikein tottunut näin paljoon lomailuun, mutta hyvää tää tekee. Nyt lomaillessa on voinut puuhastella kotona kaikkea, mitä ei normaalisti arkena jaksa. Mennyt syksy oli aika kiireinen ja rasittava, kun piti opiskella täysipäiväisesti ja käydä samalla töissä. Välillä ei ehtinyt kuin käydä vain nukkumassa kotona. Yritä siinä sitten tehdä jotain kotihommia ja olla ahkera. No, nyt ei tulevaisuudessa pitäisi olla enää niin hektistä, kun työt loppuivat vuodenvaihteessa ja alan saamaan opiskeluun liiton kautta tukea. Nyt lomalla aikaa on kuitenkin ollut ja onhan sitä tullut puuhasteltua kotona jos jonkinlaista. Huimin saavutus lienee se, että kokeilin tehdä ensimmäistä kertaa elämässäni karjalanpiirakoita. Näin karjalassa asuvana pitäähän sitä karjalanpiirakat osata pyöräyttää. Aikaisemmin olen vain nuorempana nähnyt joskus, kun äiti leipoi piirakoita. Lisäksi olen ollut valmistamassa piirakoita teollisesti lähes puolen vuoden ajan. Jonkinlainen käsitys oli siis siitä, miten piirakoita tehdään, mutta kaikki oli silti uutta. Olen nyt myös joka viikko lämmittänyt keittiössämme olevaa leivinuunia ja paistanut siellä milloin mitäkin. Uunin lämmitys ja siellä paistaminen on ollut myös yhtä opettelua ja harjoittelua. Kyllä sitä pikkuhiljaa on alkanut tulla sinuiksi uunin kanssa. Uunimittaria miulla ei oo. Oon kokeilemalla löytänyt uunin salat ja sopivat lämpötilat. Yhden piiraan oon onnistunut polttamaan tuolla. Myö ollaan kohta ihan supertiimi.

Tässä nyt niitä kokemuksia karjalanpiirakoiden tekemisestä. Paistoin piirakat siis leivinuunissa. Saa samalla lämpöä kotiin ja piirakat paistuu. Molempi parempi. Leivinuunin lämpeneminen piirakoiden paistoa varten vie aikaa, joten aloitin lämmityksen hyvissä ajoin. Leivinuunilla lämmittäessä pitää aina avata ikkuna raolleen sytytyksen ajaksi, koska muuten uuni ei oikein tahdo syttyä. Pikkuriukuja ja paperia uunin takaosaan, niin sillä syttyy joskus tosi hyvin, joskus huonommin. Aina kuitenkin on syttynyt. Puiden palamiseen, hiilien loppuhehkuun ja poisvetämiseen menee noin 3tuntia, kun puuta polttaa suurinpiirtein 1,5 kopallista. Hiilet vedetään uunin etuosassa olevaan tuhkaluukkuun. Sitten vaan pellit kiinni ja paistamaan. Eri leivonnaiset vaativat erilaisia lämpötiloja, joten usein olen oottanut noin puoli tuntia ennen kuin oon uuniin mitään laittanut. Karjalanpiirakat on ollut poikkeus. Ne vaativat hyvin kuuman uunin, eivätkä paistu nopeasti, jos uuni ehtii jäähtyä. Karjalanpiirakoita pitää paistaa heti sen jälkeen, kun on vetänyt hiilet pois. Tämäkin tuli opittua kokemuksen kautta.

Olen nyt tehnyt karjalanpiirakoita pari kertaa. Ensimmäinen kerta sujui melko hyvin hieman harjoitellen tosin, joten kokemus kannusti tekemään piirakoita uudelleen. Myös mies mieltyi piirakoihin, joten hän toivoi myös josko tekisin niitä uudelleen. Pitihän sitä sitten kokeilla toisenkin kerran ja silloin tekeminen sujui jo paremmin. Ensimmäisen kerran piirakoihin tuli mielestäni laitettua liian vähän suolaa, joten ne olivat vähän mauttomia. Toisen kerran lisäsin sekä puuroon että pohjataikinaan hieman suolaa ja sitten ne olivatkin ihan makoisia. Toisella kerralla tein myös puolitoistakertaisen määrän sekä puuroa että taikinaa. Piirakoiden tekeminen on helppoa, mutta vaiheita on monta, joten samalla vaivalla valmistui hieman suurempikin määrä. Ohjeen otin Kotiruoka -nimisestä kirjasta, joka on mielestäni kaikkein parhain keittokirja. Kirja sisältää aivan perusohjeita kotiruokiin ja leivonnaisiin. Kannattaa tutustua.

Piirakat olivat mielestäni helppoja tehdä, mutta aikaa niihin meni. Kuoritaikoineiden kauliminen ei ollut oikein mukavaa. Käytin taikinaan osaksi vehnäjauhoja, jonka sanotaan pitävän taikinan helpommin kasassa. Tämä oli ihan totta. Ekalla kerralla laitoin vain vähän vehnäjauhoja ja loput ruista ja kauliminen oli hankalampaa. Kaulimiseen piti käyttää runsaasti ruisjauhoja ja silti taikina tarttui välillä kiinni kaulimeen. Huoh. Piirakoiden rypyttäminen puolestaan oli ihan miun juttu. Piirakoiden ulkonäössä näkyy nyt miun oman käden jälki. Halusin piirakoista sellaisia, joissa puuroa näkyy keskellä runsaasti. Oon joskus nähnyt piirakoita, joissa on vain kapea raita keskellä. Liekö ne niitä ihan aitoja karjalanpiirakoita. Väliäkös hällä. Ihan hyviä olivat, mielummin näitä söi kuin turpiinsa otti. ;)

Taikinasta jaettuja palleroita

Kaulitut pallerot ja puuroa päälle

Valmista tuli!

Lopuksi pitää vielä mainita, että korjailin tänään lähes kaikki joulukoristeet pois, mutta kuusi jäi vielä muutamaksi päiväksi. Suurin ihmetys on ollut se, että kuusi kestänyt koko joulunajan pystyssä, eikä kissaystävämme ole ollut siitä tai sen koristeista juuri kiinnostunut. Viime päivinä hää on tosin mieltynyt kuusen alla istuskeluun ja loikoiluun, mutta muutoin kuusi on saanut olla rauhassa. Hyvää uutta vuotta! :)

Ps. Sain joulupukilta uuden puhelimen, jossa on mielestäni parempi kamera kuin aieimmassa puhelimessa. Nyt saa otettua parempia kuviakin. Kiitos pukille! ;)